Missien elämä on nykyisin aika raskasta. Ei riitä, että on päätoimisesti kaunis. Pitää olla myös mediaseksikäs, eli sellainen, jonka joku muistaa seuraavallakin viikolla, ehkä ensi talveen asti, parhaassa tapauksessa vielä muutaman vuoden päästä.
Ennen vanhaan pysyvän maineen saavutti harrastamalla pitsinnypläystä ja posliininmaalausta, menemällä naimisiin ulkomaalaisen kanssa, näyttelemällä elokuvassa tai laulamalla muutaman levyn. Tämän sarjan klassikoita ovat mm. Regina Linnanheimo, Armi Kuusela ja Pirkko Mannola, joiden missikuuluisuus jatkuu jo toisella vuosituhannella.
Mutta kuka mahtoikaan olla maamme missukka toissa vuonna? Tai 1992? Tai 1986? Nämä ovat tietovisailujen loppukilpailukysymyksiä, joihin kaikkiin yleensä vastataan summamutikassa, että varmaan Lola Odusoga.
Unohdettujen missien julkisuuskampanjat ovat siis jotenkin epäonnistuneet, tai niitä ei ole ollutkaan. Nykyaikana tämänkin alan titteleitä on niin tiuhassa, että päästäkseen edes lehtien sisäsivuille, saati erottuakseen laumasta, täytyy tehdä jotakin poikkeuksellista. Entistä kovempia temppuja tarvitaan jo yhdenkin vuoden julkisuuteen.
Takana ovat jo nekin ajat, kun missi turvasi anorektisen leipäannoksensa ryhtymällä juontajaksi. Missijuontajien inflaation ovat aiheuttaneen kaiken maailman tosi-teeveet, joissa nähdään amatöörejä ihan tarpeeksi. Myös laulajiksi rupeavat kaikki, joten silläkään uralla ei pääse erottumaan porukasta. Samoin on käynyt koulukiusatuille: kaikkiahan meitä on joskus vedetty letistä tai lyöty turpiin.
Jonkin aikaa rohkeimmat missukat ilmoittivat olleensa koulukiusaajia, mutta tätäkin joukkoa alkaa olla jo riittämiin. Kaukana ylitarjonnasta ei olla myöskään traagisten kohtaloiden sarjassa: misseys tärvelee ihmissuhteen, sukulainen sairastuu tai peräti kuolee, paremman puutteessa joudutaan kapakkatappeluun tai melkein hirvikolariin.
Edelleen toimiviin temppuihin toki kuuluu vilauttelu. Siinä on tosin omat huonot puolensa, sillä jostakin syystä missit saatetaan sulkea kilpailusta, jos he vilauttelevat muualla. Kilpailusta sulkemisen korvaa muu julkisuus, kun arvuutellaan, että luomuako vai ei. Ehkä asiasta saadaan aikaan jopa oikeusjuttu.
Edistyneimmät ovat kehittäneet kilpailukiellosta uuden lajin. He lähtevät missikisoista vapaaehtoisesti, vaikka ovat suosikkeja. Lähdön syiden arvailemisessa riittää otsikkoaineksia moneksi päiväksi, eikä mielikuvituksella ole rajoja. Tällä hetkellä aiheet näyttävät vaihtelevan silikonirinnoista tappouhkauksiin.
Miten sitten päästään tästä eteenpäin? Onneksi käyttämättömiä keinoja on vielä varastossa. Oppia voidaan ottaa esimerkiksi urheilijoista herättämällä kisojen alla dopingepäilyjä - joita lähellä silikonit ja kauneusleikkaukset tosin jo ovat. Ehkä myös presidentinvaalitaistelusta löytyy jotain osviittaa. Olisihan aika jymäkkää, jos missiehdokas ilmoittaisi määrätietoisesti, että minä tyttö se kannatan Natoa ja olenpa käynyt lypsylläkin enovainaan karjatilalla Vähässäkyrössä. Siinä sitä riittäisi kansalaisilla ja sensaatiolehdillä päivittelemistä.