Median valta on ikuinen kiistelyn aihe. Me kaikki muodostamme käsityksemme maailmasta hyvin pitkälle tiedotusvälineiden avulla.
Suomalainen kuluttaa aikaansa median parissa vuorokaudessa kutakuinkin yhtä kauan kuin työssä tai vuoteessa öisin, joten on selvää, että journalisteilla on valtaa. Se on kuitenkin vain mielipide- ja vaikutusvaltaa. Tiedotusvälineet eivät tee yhteiskunnallisia päätöksiä.
Onko media neljäs valtiomahti vai onko koko käsite suuri kupla? Asiasta on nyt saatu uutta, kiinnostavaa tietoa TNS Gallupin kyselystä. Marraskuussa tehty kysely on osa Suomen Akatemian tutkimushanketta. Vaikka kyse on vain kansan käsityksistä eikä siitä, mikä on totta ja mikä ei, tutkimuksen tulokset hämmentävät ainakin journalisteja, mediavallan pääkäyttäjiä. Tiedotusvälineillä on kiistatta mielipidevaltaa ja pitääkin olla, koska niillä on keskeinen rooli osana demokratiaa, mutta sen määrä näyttää mediatalojen sisältä katsoen paljon vähäisemmältä kuin mitä kyselyn tulos osoittaa.
Esimerkiksi Kemijärven sellutehtaan lopetuspäätös osoittaa, ettei sitä ole lainkaan. Suomessa on nähty viime viikkoina harvinainen monoliittinen "mediakuoro", joka on protestoinut äänekkäästi Stora Enson päätöstä vastaan. Pääkirjoitukset, kolumnit ja mielipidepalstat ovat pursunneet tekstejä, joissa on pidetty voittoa tuottavan tehtaan sulkemista älyttömänä. Soraääniä ei ole juuri kuulunut. Silti suuryhtiön päätös pitää, eikä kritiikki ole järkyttänyt Matti Vanhasen hallituksenkaan rauhaa sanottavasti. Valtio tukee Stora Enson hallituksessa toimitusjohtaja Jouko Karvisen johdolla tehtyjä päätöksiä.
Yli tuhannesta haastatellusta peräti 84 prosenttia arvioi, että medialla on suuri valta tavallisten ihmisten mielipiteisiin, ja 57 prosenttia katsoi, että medialla on suuri vaikutus tärkeisiin poliittisiin päätöksiin. Yli 60-vuotiaista kaksi kolmasosaa piti valtaa liiallisena. Siitä huolimatta 87 prosenttia oli tyytyväisiä median laatuun. Vain yksi prosentti suhtautui mediaan kriittisesti, joten merkkejä kriisistä suuren yleisön ja tiedostusvälineiden välillä ei näy. Kriittisimmät kommentit kohdistuivat iltapäivälehtiin.
Kansan yliampuvalta vaikuttavaa käsitystä median vallasta on vaikea kiistää, koska haastateltavat arvioivat itseään. Media on vaikuttanut heidän maailmankuvansa, kun he niin arvioivat, ja he ovat yleistäneet omat käsityksensä koko yhteiskuntaan. Tulos ei ole ainakaan pahasti pielessä näiltä osin.
Median vaikutusta poliittiseen päätöksentekoon on kuitenkin vaikea arvioida luotettavasti tiedotusvälineiden ulkopuolella ja niiden sisällä. Journalisteillakaan kun ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä on tapahtunut, koska poliitikot eivät mielellään tunnusta median vaikutusta itseensä. Asiaa voi vain arvailla. Arviot vallasta ovat muutenkin aina subjektiivisia käsityksiä. Median valta kun riippuu myös ajasta, paikasta, kulloisestakin teemasta sekä kunkin välineen omasta painoarvosta.
Valtatutkimus toi esiin pari erikoista käsitystä, joita on syytä oikoa. Haastatellut arvioivat, että omistajat, ilmoittajat ja suuryritykset vaikuttavat eniten siihen, mitä tiedotusvälineissä kerrotaan. Myös hallituksen ja poliitikkojen vaikutusvalta mediasisältöihin arvioitiin toimittajia suuremmaksi.
Kaikki tuo on suurta harhaa. Suomessa on erittäin tiukka lainsäädäntö, jolla sananvapaus ja toimituksen itsenäinen päätösvalta turvataan. Kaikki suuret välineet valvovat mustasukkaisesti riippumattomuuttaan ja itsenäistä päätösvaltaansa. Menestyvien lehtien kassa on puolestaan paras turva kaikenlaista taloudellista painostusta vastaan. Silti olisi väärin väittää, ettei poliitikoilla, yrityksillä tai muilla yhteiskunnallisilla toimijoilla ole lainkaan vaikutusta mediasisältöön. On niillä. Ne pyrkivät ja pystyvät ohittamaan julkisuuspelin keinoin portinvartijat eli toimittajat.
Vain ani harva uskoi yleisön vaikuttavan mediasisältöihin. Tuonkin arvion voi kiistää. Toimituksissa ei ole koskaan ennen seurattu ja otettu yhtä tarkoin huomioon suuren yleisön mieltymyksiä kuin mitä nykyisin tehdään. Median viihteellistymistrendi on esimerkiksi seurausta tästä. Jos toimittajat päättäisivät yksin, jutut olisivat pitempiä, analyyttisempia, vakavampia ja - tylsempiä.
Median valtaa vähentää yleisöjen nopea pirstoutuminen. Tv ei ole enää entisenlainen joukkotiedotusväline. Internetkin pilkkoo yleisöjä ja imee etenkin nuoria lukemattomiin eri nettiyhteisöihin, irti valtamediasta. Median vaikutusvalta lieneekin jo sivuuttanut lakipisteensä Suomessa, ja edessä on väistämätön lasku.