Sähköä Suomen ulkopolitiikkaa koskevaan keskusteluun syntyi, kun mukaan vedettiin tiedotusvälineet. Presidentti Tarja Halonen esitti selvitystä siitä miten suomalaiset tiedotusvälineet uutisoivat Viron ja Venäjän välisessä patsaskiistassa. Hänestä myös Irak-uutisointia pitäisi tutkia.
Presidentin mielestä olisi syytä selvittää, miten näihin asioihin on suomalaismediassa suhtauduttu suhteessa muihin eurooppalaisiin medioihin. Halosen mukaan media on Suomessa vapainta.
Presidenttiä kismitti myös se, että aina tunnutaan etsivän vain eroja ulkopoliittisten lausuntojen ja mielipiteiden välillä.
Lisää kipinöitä iski ex-ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) lausunnollaan, että Suomessa on "kampanjoiva media". Hänen mukaansa poliitikot joutuvat juoksemaan usein sen perässä, mitä media pitää tärkeänä. "Suomi on poikkeuksellisen mediavetoinen maa", hän väitti.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen kiisti Tuomiojan väitteen kampanjoivasta mediasta. Virkkunen muistutti myös, ettei Suomessa ole yhtä mediaa, vaan joukko erilaisia viestimiä, joista jokainen vastaa itse omista kannanotoistaan.
Tuomioja nakkasi vastakysymyksen. "Jos ei ole mediaa, miksi aina puhutaan poliitikoista?".
Toista mieltä oli Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen. Hän muisteli ensin, miten Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Aamulehti aikoinaan tekivät päätöksen asettua Suomen EU-jäsenyyden kannalle.
Enää ei yhtä näkyviä sopimuksia tehdä, mutta samoja piirteitä Laatikainen mukaan yhä on olemassa.
"Suomen Nato-jäsenyyden pää-äänenkannattaja on Helsingin Sanomat ja sähköisellä puolella Yleisradio. Samaan kuuluvat Alman johtavat julkaisut", Laatikainen sanoi ja lisäsi: "Kyllä media kampanjoi."