Herään puhelimeen. En pysty kuvaamaan soittoääntä yhdellä sanalla, koska äänen luonteesta kertovia teonsanoja löytyy satoja. Puhelin voi nykyaikana vaikkapa matkia lapsen jokellusta.
Käännän peiton ylävartaloltani. Irtopuhelin meluaa makuullaan kirjakasan päällä yöpöydällä, josta saan sen tainnutettua molempien käsien sormilla. Ojennan kojeen takaisin, kiskon täkkiä pään päälle. Tyynyliina vetoaa takaisin uneen. Aluslakana hivelee kylkeä, sänky tukee vartaloa. Viereinen ihminen liikahtaa.
Minuutti kuluu, silmät aukeavat, herätyskello raksuttaa, verhot lepäävät ikkunalla, kirjoja seisoo vinosti hyllyssä, aikakauslehtiä lojuu kasassa, puinen lintu ja possu katsovat toisiaan, kukka nuokkuu, kaksi taulua seinällä hymyilee huomenta. Ei auta itku markkinoilla, ukki sanoi. Työpäivä. Heilautan koivet lattialle, jalkapohja koskettaa puuta, hoipertelen pimeässä ovea kohti.
Aikaa aamun lähtöön kuluu kolme minuuttia. Kuulen, näen ja tunnen ihollani kymmeniä tavaroita. Kaikki tehtaissa valmistettuja.
Heräämisen jälkeen jätevesilaitos hoitaa jätteet, sähkölaitos työntää valoa lamppuihin, vesilaitos juoksettaa vettä puurokattilaan ja kahvinkeittimeen, ja joku on tuonut aamun sanomalehdet postilaatikkoon.
Sanomalehtien sijasta voisin lukea uutisia puhelimesta. Voisin avata radion, television tai tietokoneen, joista näkisin myös aamun tuoreet puheenaiheet.
Elän koneiden ja yhtiöiden valmistuttamien tuotteiden keskellä. Insinöörien, ekonomistien ja median rakentamassa kennostossa.
Ei tähän ole tultu yhtäkkiä, eikä tämä sen takia mihinkään yhdessä yössä muutu. Tekniikan historia ulottuu kauaksi ja vauhtia se sai luonnontieteiden avauksista 1600-luvulla. Kiikari ja mikroskooppi mullistivat elämän. Höyrykone 1800-luvulla mahdollisti sarjatuotannon ja siitä lähtien olemme juosseet tarjousten perässä. Yhä ja entistä nopeammin. Sata metriä jo alle kymmenen sekuntia.
Tänä viikonloppuna puhutaan kirjoista Helsingin kirjamessuilla. Kirjaan tiivistyy ihmiskunnan historia ja suhde tekniikkaan.
Kirja tuli markkinoille 1450-luvulla, kun saksalainen Johannes Gutenberg kehitti kirjapainon. Käänteentekevin keksintö mahdollisti, että uusi ammattikunta ryhtyi käsikopioinnin sijasta monistamaan laitteella tekstejä. Koneesta alkoi tulla ulos tavaraa, joka välitti tietoa, mielipiteitä ja tunteita yleisölle. Se pelotti ihmisten mieltä hallinneita katolisen kirkon johtajia.
Kirjoja painettiin työläästi käsin satoja vuosia. Nyt yksi vanhimmista teollisuudenaloista elää suuren tuntemattoman edessä. Maailman suurimpien kirjamessujen uutiseksi viikko sitten Frankfurtissa nousi, että hakukoneyhtiö Google avaa kirjakaupan, josta voi ostaa kirjan vain sähköisesti lukulaitteeseen. Amazon-yhtiöllä toimii jo samanlainen kirjakauppa. Paperia ja kirjapainoa tarvitaan korkeintaan lukulaitteen myyntipakkaukseen.
Kirjamessuilla kuljeskeleva ihmismassa näyttää, että kirjat kiehtovat ja sisällöt antavat ahaa-elämyksiä aina vaan. Tarinoita ja tietoa kirjoihin luoneet kirjailijat pääsevät pääosaan. Tuskin auto-, vene- tai muotimessuilla seurataan yhtä uteliaina tuotteiden tekijöitä.
Viestinnän historia on toki välinevetoista. Laiteteollisuus yrittää ohjata kehitystä, mutta viimeisen suunnan näyttää ihminen. Minä, sinä, me ja Tammelan perhe päättävät, kannammeko yöpöydillemme ja lakanoiden väliin sähköisen lukulaitteen.
***
Kerran tuli udeltua brittiläiseltä rallituristilta Jyväskylässä, miksi suomalainen mies pärjää MM-rallissa. -- Etkö näe, millaisissa luonnonolosuhteissa opitte lapsesta lähtien liikkumaan, turisti hoksautti.