Kolumni

Me­dia­mo­gu­li Murdoch tunkee joka tuu­tis­ta

Tiedotusvälineiden riippumattomuus vallanpitäjistä on kauppatavaraa mediamoguli Rupert Murdochille. Hän osti tällä viikolla amerikkalaismedian lippulaivoihin kuuluvan Wall Street Journalin. Murdochin tuotteet ovat tuttuja Suomessakin.

Tiedotusvälineiden riippumattomuus vallanpitäjistä on kauppatavaraa mediamoguli Rupert Murdochille. Hän osti tällä viikolla amerikkalaismedian lippulaivoihin kuuluvan Wall Street Journalin. Murdochin tuotteet ovat tuttuja Suomessakin.

Kovaotteinen mediamoguli William Randolph Hearst lähetti yli sata vuotta sitten reportterin Kuubaan raportoimaan Espanjan tekemistä kau- heuksista ja todistamaan, että Espanja olisi räjäyttänyt amerikkalaislaivan. Kun reportteri viestitti hänelle, ettei tällaisia uutisia tai kuvia räjäytyksestä löytynyt, Hearst lähetti sähkeen: "Järjestäkää kuvat, niin minä järjestän sodan." Hearst nostatti lehtensä kautta sotahysterian.

Nykyajan mediamoguleista Hearstia muistuttaa eniten, Italian Silvio Berlusconin ohella, australialaislähtöinen Rupert Murdoch. Vaikka Murdoch ei ole saanut aikaan sotaa, hän on saanut aikaan paljon ja enimmäkseen keinoilla, joita useimmat mediamogulit ja -yhtiöt kavahtavat.

Murdochin mediaryppään tuorein valtaus nähtiin tällä viikolla, kun hänen johtamansa News Corporation taivutti maailman arvostetuimpiin talouslehtiin kuuluvan Wall Street Journalin omistavan Dow Jones -yhtiön myymään itsensä Murdochille. Kauppahinta oli noin neljä miljardia euroa.

Liikeyrityksiä ei voi moittia siitä, että ne tavoittelevat taloudellista menestystä. Niiden toiminnan pohjana ovat kirjoitetut ja kirjoittamattomat arvot, joiden ykkösriviin mediamaailmassa kuuluu tiedotusvälineen riippumattomuus vallanpitäjistä. Murdochin sinänsä erittäin menestyksellisissä liiketoimissa herättää jatkuvaa arvostelua etenkin se, että riippumattomuus on hänelle kauppatavaraa.

News Corporationin tuotteiden tunnetuin tavaramerkki on skandaalijournalismi. Kuten Bruce Page toteaa Murdoch-kirjassaan, yhtiön tuotteet kaihtavat aiheita, jotka vaarantaisivat Murdochin suhteita hänen suosikkipoliitikkoihinsa.

Murdoch on avannut imperiumilleen ovet Kiinan mediamarkkinoille olemalla hyvää pataa sen vallanpitäjien kanssa. Kiinan presidentti on kehunut häntä julkisesti ymmärtäväisestä asenteesta Kiinaa kohtaan. Kommunistipuolueen politbyroon jäsen kiitteli kerran Murdochia "aktiivisista pyrkimyksistä ja sitkeästä työstä yhteistyön edistämisessä Kiinan uutisvälineiden kanssa". News Corporationin Kiinassa toimiva Star-televisioyhtiö lopetti BBC:n Kiina-uutisten lähettämisen, koska niissä kerrottiin Kiinan ihmisoikeusloukkauksista. Voi kysyä, miten tämä kaikki tukee Murdochin juhlavia sanoja, joiden mukaan hänen mediaimperiuminsa on uhka "totalitaarisille hallituksille kaikkialla".

Kiinan ulkopuolella ääni Murdochin kellossa on toinen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hän omistaa äärikonservatiiviset Fox-televisiokanavan ja viikkolehti Standardin. Murdochin Kiina-mielisyys Kiinassa ei estä niitä toitottamasta Kiinan Taiwaniin kohdistamasta uhasta ja kommunistivallan turmiollisuudesta. Murdoch ja hänen maailmanlaajuinen mediaorkesterinsa on tukenut uskollisesti presidentti George W. Bushia ja hänen Irakin-sotaansa.

Murdochilla on ollut pidempään vahva ote Britannian ja Australian mediamarkkinoista. Yhdysvalloissa WSJ:n valtaus on tärkeä avaus sen murrostilassa oleville sanomalehtimarkkinoille.

Murdoch on ollut tärkeä asiakas suomalaisille metsäyhtiöille. Ei olekaan ihme, että hänelle on myönnetty kaksi korkeata suomalaista kunniamerkkiä. Vaikka Murdochilla ei tiettävästi ole mediaomistuksia Suomessa, hänen imperiuminsa tuotteet ovat tuttuja meistä monille.

Kun katsoo Simpsonia tai Die hardia tai lukee erittäin arvostettua National Geographic -julkaisua, asialla on murdochilainen yhtiö. Maailmalla käsiin tulevista sanomalehdistä monet ovat News Corporationin tuotteita. Ei ole liioiteltua sanoa, että Murdochin masiinan tuotteita tulee joka tuutista, erilaisiin poliittisiin ja muihin makuihin sovitettuina. Poliittisesti liberaaliksi häntä ei ole kyllä koskaan soimattu.

Lähivuodet näyttävät, miten lehdistön lippulaivoihin perinteisesti lasketun Wall Street Journalin käy. Toivottavasti ei niin kuin amerikkalaisen kansalaisjärjestön New Yorkissa kaupan jälkeen levittämä WSJ:n pilkkaversio enteili. Sen otsikot julistivat esimerkiksi: Täysimittainen sisällissota Irakissa, olisiko se hyvä asia? Lietsovatko liberaalit tiedotusvälineet terroria? Tutkimus: Jotkin puulajit edistävät maapallon lämpenemistä. Nämä otsikot tuntuvat paitsi typeriltä myös vähän naurettavilta. Kiinnostavaa kyllä, ne ovat oikeita otsikoita News Corporationin omistaman Fox-televisiokanavan uutisista. Fox on kiivennyt jo Yhdysvaltain toiseksi suosituimmaksi tv-kanavaksi heti CBS:n jälkeen ja ykköseksi 18--49-vuotiaiden ryhmässä. Foxin vetonaula on American Idol.

***

Maailman tunnetuimman rockbändin The Rolling Stonesin rekvisiitan liikutteluun tarvitaan lähes 80 rekkaa. Maailman kumipyöräliikenteen kannalta on totta vieköön sitä parempi, mitä pidempään yhteisiältään nyt 253 vuotta olevat neljä kumiukkoa heittävät keikkaa. Tuohon rekkamäärään voisi kuvitella mahtuvan jo muutama rollaattorinkin.