Oliko Bodom-tutkinnan uusien käänteiden ja oikeudenkäynnin uutisointi hyvää ja asiantuntevaa vai pöyristyttävää syytetyn leimaamista? Ainakaan Journalismikritiikin vuosikirja ei tuo tähän kysymykseen selkoa. Näkemyksiä tuntuu olevan yhtä monta kuin arvioijiakin.
Turun yliopiston rikosoikeuden professori Ari-Matti Nuutila pitää uutisointia pääosin tasapainoisena. Syytettyä Nils Gustafssonia ei yleensä leimattu syylliseksi, vaan sekä häntä vastaan että puolesta puhuvat seikat tuotiin esiin. Myös syytetyn yksityiselämään puututtiin maltillisesti. Kun tieto oikeuden vapauttavasta päätöksestä tuli, se uutisoitiin kuten pitääkin eli Gustafsson todettiin syyttömäksi.
Nuutila moittii lähinnä iltapäivälehtien lööppejä, jotka eivät aina vastanneet juttujen sisältöä. Lööpin viesti oli usein räväkkä ja yksipuolinen. Esimerkiksi Ilta-Sanomat kirjoitti huhtikuussa "Bodomin ensimmäinen hätäpuhelu: Humalaiset tappelivat.
Negatiivisempi kuva median toiminnasta on Lapin yliopiston yksityisoikeuden professorilla Ahti Saarenpäällä. Hänestä oikeudenkäynnin kuvaaminen antoi oikeudelle markkinapaikan leiman, josta "puuttuivat vain urheilukilpailuista tutut aaltoliikkeet". Saarenpäästä Bodom-juttu leimasi Gustafssonin loppuiäksi.