Suomalaiskoululaisten osaamista kiitellään. Vempaimia ylistetään. Ulkomaalaiset matkustavat tutustumaan kouluumme. Mutta mitä hyödyttää, vaikka lapset hallitsevat korkeamman matematiikan, tietotekniikan lonkerot ja seitsemän kieltä, jos he eivät osaa puhua, elää itsensä eivätkä toistensa kanssa?
Niin monet esimerkit julkisuudesta, keskustelupalstoilta, tuttujen puheista ja miksei omasta elämästäkin viittaavat siihen, että suomalaisilla on paha olla.
Kuka sanoisi ääneen, että huono vointi toki puhkeaa ihmisestä itsestään, mutta että se voi johtua yhteiskunnallisista epäkohdista?
Esimerkiksi liian suurista suorituspaineista tai tuottavuusvaatimuksista - isien ja äitien työpaikoilla sekä lasten koulutunneilla.
Kasvatus- ja yhteiskuntatieteilijät muistuttavat, että nuorten suhde politiikkaan, yhteisiin eli yhteiskunnallisiin asioihin osoittaa yhteiskunnan terveydentilan.
Muun muassa kansainvälisen Civic Education -tutkimuksen perusteella Suomen tulevaisuus ei näyttänyt lupaavalta ainakaan 2000-luvun alkupuolella. Tutkimuksen mukaan suomalaisilla peruskoululaisilla on tietoa ja taitoa, mutta syrjäytyneiden asenteet.
Suomalaisnuorten demokratiaa koskeva perustieto jäi pinnalliseksi. Nuorten oli vaikea ymmärtää esimerkiksi kansanvallan ja talouselämän yhtymäkohtia. Suomalaisnuoret olivat tutkittujen maiden nuorista vähiten kiinnostuneita politiikasta, eivätkä he tajunneet, miksi kansalaisten toiminta on tärkeää politiikassa.
Suomalaisnuoresta piirtyy vetäytyvä, passiivinen, arka, puhumaton ja epäluuloinen luonnekuva.
Myös tutkimukset lastentarhan- , luokan- ja aineenopettajiksi opiskelevista kertovat, että he ehkä vaikuttavat pirtsakoilta, mutta viheltelevät piutpaut politiikalle tai muulle kansalaisvaikuttamiselle.
laskettaisiin 16 vuoteen, nuoret altistuisivat keskustelemaan politiikasta vanhempiensa ja opettajiensa kanssa.
Kirkollisvaaleissa 16-vuotiaat saavat äänestää tänä syksynä, ja tuore oikeusministeriön raportti esittää samaa ikärajaa kokeiltavaksi myös kunnallisvaaleissa. Kotikunnan tutut asiat ja ehdokkaat helpottaisivat nuoren perehtymistä demokratiaan.
Koululaitoksen opetussuunnitelman perusteissa todetaan:
"Perusopetuksen on annettava mahdollisuus monipuoliseen kasvuun, oppimiseen ja terveen itsetunnon kehittymiseen, jotta oppilas voisi hankkia elämässä tarvitsemiaan tietoja ja taitoja, saada valmiudet jatko-opintoihin ja osallistuvana kansalaisena kehittää demokraattista yhteiskuntaa."
Osallistuva kansalainen, demokraattista yhteiskuntaa kehittämässä. Haaste, jonka koululaitos voisi yhdistää mediakasvatukseen. Media ja erityisesti journalismi eli ammattimainen toimitustyö tarjoaa mahdollisuuden julkiseen keskusteluun yhteisistä päätöksistä
Jo Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa puhuttiin mediataidoista, jotka määriteltiin kansalaisvalmiudeksi. Silti mediakasvatuksella ei ole edelleenkään minkäänlaista virallista asemaa opettajankoulutuksessa tai koulujen opetusohjelmissa.
Mediataidot tarkoittavat kykyä vastaanottaa erilaisia mediasisältöjä. Taidot ovat sitä paremmat, mitä enemmän ihminen kykenee punnitsemaan sisältöjä.
Myös demokratiassa tarvitaan elämänhallinnan taitoja, joilla ihminen osaa vaikuttaa elämäänsä. Puhumalla, tuntemalla ja tekemällä. Keskustelemalla, väittelemällä ja välittämällä. Hyvä elämä nimittäin muotoutuu jokapäiväisen kriittisen keskustelun ja tekojen kautta.
Märehtimisen saa jättää lehmille, koska niillä on siihen riittävän iso pää.