Sotien ja konfliktien yhä nopeampi ja intensiivisempi seuranta uutismediassa on tullut tärkeäksi osaksi vastakkainasettelun osapuolten asevalikoimaa.
Erityisesti sähköinen media tuo sodan joka kotiin. Sillä on taipumusta näyttää väkivaltaisia ja raakoja kuvia. Tämä aiheuttaa vastaanottajissa usein voimakkaita tunnereaktioita konfliktin yhtä tai toista osapuolta vastaan, mikä voi vaikeuttaa sodan syiden ymmärtämistä.
Mikä siis on sodan raportoinnin hyväksyttävä tavoite, kysyvät CNN:n kokeneet toimittajat Jerome Kessel ja Pierre Klochendler. Onko tavoite saada tv-katsoja osallistumaan tunteillaan konfliktiin ja samaistumaan osapuolten tuskaan, vai onko se auttaa ymmärtämään sodan syitä ja sen mahdollisia seurauksia?
Libanonin sodan mediaseuranta saavutti ensimmäisen tavoitteen, erityisesti libanonilaisten tuskan osalta. Jos sen sijaan tavoite on ymmärryksen lisääminen, raportointi jätti Kesselin ja Klochendlerin mielestä paljon toivomisen varaa.
Kesselin ja Klochendlerin mielestä toimittajan täytyy olla tietoinen välittömän "kuvan" lisäksi raporttinsa sisällöstä. Se vaatii herkkää tasapainottelua, jossa tulisi pidättäytyä tapahtuneen oikeuttamisesta tai tuomitsemisesta. Kannan ottaminen tulisi jättää heidän mielestään uutisten kuluttajille.
Se, että journalisti pyrkii manipuloimaan uutisen esittämistavalla, poikkeaa vielä vakavammin uskottavasta raportoinnista. Esimerkiksi Libanonin sodassa useat mediat näyttivät Beirutin pommitettuja taloja tavalla, joka antoi vaikutelman, että suuri osa kaupunkia oli tuhoutunut, mikä oli kaukana totuudesta.
CNN:n Nic Robertson myönsi, että hänen heinäkuussa esitetty, libanonilaisia siviiliuhreja käsitellyt raporttinsa Beirutista oli Hizbollahinohjaama.
Ongelmat kasvavat konflikteissa, joissa osapuolet poikkeavat toisistaan demokraattisuudessa.
Israelilainen valtiotieteen professori Gadi Wolfsfeld on tutkinut palestiinalaisten ja israelilaisten asennoitumista median valvontaan. Hän on havainnut, että erityisesti palestiinalaiset, mutta tietyssä määrin myös israelilaiset mediat, antoivat palestiinalaisten kansannousun eli intifadan aikana suuren painoarvon oman puolen kärsimyksen ja tuskan esittämiselle.
Uutismedia vaikuttaa siten osaltaan "toisen" osapuolen demonisointiin ja siten mahdollisesti konfliktin jatkumiseen.
Israelin uutistoimiston entinen päällikkö Uri Dromi arvioi, että journalisteilla on lisäksi laajalle levinnyt taipumus samaistua heikomman osapuolen -- kuten esimerkiksi palestiinalaiset ja Hizbollah -- asemaan. Mikäli tämä vaikeuttaa tasapuolista raportointia, on se ristiriidassa journalistisen etiikan kanssa. Heikommalla osapuolella ei ole aina oikeutta puolellaan.
Manipuloidun informaation levittäminen on vähemmän todennäköistä demokratiassa kuin epädemokratiassa, mistä todistaa Hizbollahin asema mediassa Libanonin sodassa.
Kirjoittaja on israelilainen toimittaja.