Media auttoi suuresti siinä, että kaivostoiminnan viriämiseen suhtauduttiin pohjoisessa myönteisesti. Toisaalta media herkistää voimallisesti myös ongelmille, kun niitä alkaa näkyä.
Näin voisi kiteyttää Aki Harjun väitöksen, jonka aiheena on Pohjoisen kaivokset suomalaisissa sanomalehdissä.
Harju väittelee perjantaina Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ensimmäisenä tutkijana tiedeviestinnän maisteriohjelmasta.
Väitös käsittelee sitä, miten media kirjoitti Talvivaarasta ja Kevitsasta etenkin vuonna 2012. Tuolloin kaatuivat Talvivaaran ongelmat ylitsevuotavine altaineen lopullisesti syliin, ja Kevitsa aloitti Lapissa toimintansa. Jotta saataisiin etäisyyttä, kaivoksia koskevia kirjoituksia verrataan vuoteen 2009 sekä vuoteen 2015.
Aineisto on julkaistu Helsingin Sanomissa, Kalevassa, Lapin Kansassa ja Kainuun Sanomissa. Kaikkiaan lehtiartikkeleja syntyi mainittuina vuosina noin 1 700, joista 1 500 koski Talvivaaraa. Mukana on niin lehtien omaa tuotantoa, vieraskirjoittajia kuin STT:n artikkeleitakin.
Maakuntalehdet kokevat perinteisesti tehtäväkseen alueen elinvoimaisuuden varmistamisen. Joten aluksi kaivosartikkeleissa painottui talous ja tuottavuus. Kirjoittelu oli hyvin positiivista. Kaivosten odotettiin tuovan hyvinvointia ja työpaikkoja kylille.
– Tuntui olevan vaikea nähdä, että kaivosten kehitykseen voisi liittyä ongelmia. Ei edes haluttu kuunnella kriittisiä puheenvuoroja. Kainuulaisia suorastaan kannustettiin yhteisesti kaivoksen taakse. Ajatuksena oli, että olisi vahingollista ruveta vierastamaan hanketta, toteaa Harju.
Samaan aikaan tosin kaadettiin Naapurinvaaran nikkelihanke.
Vasta, kun Talvivaarassa todettiin marraskuussa 2012 valtava vuoto, alkoi media tarkkailla kaivosta ja sen ympäristöasioita suurennuslasilla.
Uutisia tehdään, kun jotakin sattuu.
– Isona ongelmana on tapahtumakeskeisyys.
Myös läheisyys leimaa uutisointia. Niinpä Kaleva on aineiston perusteella suhtautunut kielteisemmin kaivoksiin kuin muut kaksi maakuntalehteä, mutta myönteisemmin kuin Helsingin Sanomat.
– Kaleva käytti muita enemmän STT:n aineistoa ja tarkasteli viranomaislähtöisesti, Harju toteaa.
Kainuun Sanomat taas näyttäisi julkaisseen negatiivisia uutisia mieluusti STT:n nimissä.
Ylipäänsä on eri näkökulmia, kuten taloutta, ympäristöä tai vaikkapa globalisaatiota käsitelty eri juttujen yhteydessä sen sijaan, että kaivosasiat tarjoiltaisiin kokonaisuuksina. Myös vähäinen lähteiden määrä pistää silmään.
– Kaivoksen kaltaiset ilmiöt ovat hyvin monitahoisia. Ne kytkeytyvät talouteen, ympäristöön ja politiikkaan, elinkeinoihin ja yksittäisten ihmisten elinmahdollisuuksiin.
Harjun mukaan tutkimus havainnollistaakin sitä, miten yhteiskunnallinen ongelma – siis kaivos – syntyy. Käytännössä kyse on luottamuskriisistä. Myös viranomaistoiminta kriisiytyi Talvivaaran myötä.
– Menetelmänä on se, miten media rajaa asioita ja nostaa esiin tiettyjä puolia. Medialla on ollut vaikutusta siihen, miten kaivoksesta on puhuttu.
Tutkija yllättyi itse etenkin siitä, miten merkittävästi asenne muuttui Talvivaarassa ilmenneiden ongelmien myötä.
– Minun oli vaikea ymmärtää alkuvaiheen huumaa. Muutoksen voimakkuus yllätti minut, Harju toteaa.