Kolumni

Media kauppaa pi­ka­ruo­kaa,­kan­sa kai­paa­kin ruis­lei­pää

Kunnallisvaalien alla median edustajat pauhasivat, että nyt on poliittisella journalismilla näytön paikka.

alberto.claramunt@kaleva.fi

Kunnallisvaalien alla median edustajat pauhasivat, että nyt on poliittisella journalismilla näytön paikka. Kunnallisvaaleissa kun puhutaan oikeasti ihmistä lähellä olevista asioista.

Käännettynä tuo mielipide tarkoittaa sitä, ettei ihmisiä kiinnosta laajat kokonaisuudet, järjestelmiä analysoivat puuduttavat höpinät eivätkä puoluepolitiikan kiemurat. Kansalaisia kiinnostaa vain se, kuinka monta palaa metripitsaa on valtion päätöksillä tulossa tai kenen kanssa puoluejohtaja seurustelee.

Sitten tuli finanssikriisi ja pörssiromahdus, joita seuraa talouskasvun syväjäätyminen. Ja tietenkin tällä kaikella on vaikusta meidän tavallisten ihmisten arkeen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Finanssikriisin iskeydyttyä voimalla Eurooppaan alkoi tiedotusvälineissä puhe siitä, että kunnallisvaalit jäävät tyystin rahoituskriisin ja siitä johtuvien lamapuheiden jalkoihin. Kansalaiset joiden piti median nokkamiesten mukaan olla kiinnostuneita vain omasta nenänvarrestaan, alkoivatkin kiinnostua siitä, kaatuuko rahoitusjärjestelmä ja miten käy koko markkinatalouden.

Kansalaiset ovat aivan oikeassa. Kuntavaalit vaikuttavat vähemmän suomalaisiin kuin tuolla maailmalla pauhaava pankkikriisi. Meidän median edustajien ei pitäisikään aliarvioida "tavallisen" kansalaisen uteliaisuutta jopa sellaista ikävystyttävää asiaa kohtaan kuin rahoitusjärjestelmä. Kyllä kansa tietää, sanoi jo Veikko Vennamokin.

Myös vaalikeskusteluissa on viime vuosina yritetty laventaa katsojakuntaa kaikin mahdollisin veivauksin. Kai niissä joissakin on sahansoittajakin vieraillut. Tv-yhtiöt hakevat ratkaisua laskeviin katsojalukuihin siirtämällä keskustelun mahdollisimman kauas politiikan ytimestä. Lopputulos on se, että syntyy ohjelmia, joista ei ole enää kukaan kiinnostunut.

Toisinkin asian voi tehdä. Helsingin Sanomat pestasi poliitikkoja grillaamaan legendaarisen Leif Salménin. Kiinnostavuuden lisäämiseksi päätettiinkin mennä aivan politiikan ytimeen, etsittiin aatteellisia eroja ja päästiin jargonian taakse. Ei tarvinnut sahansoittajaa viihdyttäjäksi, kun saman asian hoitivat ammattipoliitikot ja kokenut journalisti. Myös MTV3 luotti politiikan tuntevien toimittajien ja puoluejohtajien väliseen jännitteeseen aivan kohtuullisesti onnistuen.

Vaalien loppusuora on jo auennut. Sellainenkin ideologiasta vapaa asia kuin sää vaikuttaa vaalien lopputulokseen. Jos ennusteet pitävät paikkansa, vaalipäivän sää on ankea. Se suosii porvaripuolueita, etenkin kokoomusta, joilla on varmimmat kannattajat ja aktiivisimmat äänestäjät. Vasemmiston kannatus on sitä heikompi, mitä vähemmän kansa käy uurnilla. Sää voi lohkaista osan myös perussuomalaisten mammuttivoitosta. Protestin takia uurnilla käyvän ääni on epävarma.

Kokoomuksen ote näyttää pitävän loppuun saakka, vaikka se on viime päivinä saanutkin omistajaohjauksesta nilkoilleen. Jyri Häkämiehen ja hänen asiantuntijoidensa väitetyt kytkökset juna- ja osakekauppoihin saivat ministerin suorastaan kiihtymään torstaina eduskunnassa.

Yksi asianosaisista, työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja Matti Vuoria on kokenut peluri. Kansliapäälliköstä Fortumin hallituksen puheenjohtajaksi itsensä aikoinaan junaillut mies savusti Fortumin silloisen toimitusjohtajan Heikki Marttisen ulos yhtiöstä.

Nyt Vuorian Varma toimi välikätenä, kun valtio turvasi Elisan suomalaisomistuksen. Vuorian historian tuntien Häkämiehen on syytä olla varuillaan.