Raiskauksiin liittyy useita virheellisiä uskomuksia, myyttejä, jotka elävät niin tiedotusvälineiden uutisoinnissa kuin elokuvissakin. Uskomukset palvelevat yhteiskunnallista kahtiajakoa "meihin" ja "muihin" ja luovat samalla perusteetonta turvallisuuden tunnetta, sanoo tutkija Anna Mäkelä Helsingin yliopiston viestintätieteen laitokselta.
Esimerkkejä myyteistä on Mäkelän mukaan runsaasti: raiskauksen uhriksi joutuvat vain huonot naiset; naiset, jotka eivät noudata ohjeita, ansaitsevatkin tulla raiskatuksi; raiskaus on seurausta naisen provosoivasta käytöksestä.
- Yksittäisinä myytit tuntuvat pöyristyttäviltä ja harvat sanovat niitä ääneen. Kyse on kuitenkin kulttuurillisesti elävistä käsityksistä, jotka vaikuttavat tiedostamattomalla tasolla. Erityisesti ne vaikuttavat sellaisten ihmisten ajattelussa, jotka eivät ole itse joutuneet tekemisiin seksuaalisen väkivallan kanssa.
Mäkelä on tekemässä väitöskirjaa seksuaalisen väkivallan käsittelystä mediassa. Hän puhui aiheesta tiistaina Turussa Rikosuhripäivystyksen järjestämässä seminaarissa.
Yksi seminaarin osallistujista nosti esiin hyvän esimerkin myyttien vaikutusvallasta: lukioikäiset tytöt voivat seksuaalisesta väkivallasta puhuttaessa vakavissaan kysyä, miten paljon tekijän rangaistukseen vaikuttaa se, jos uhriksi joutunut on pukeutunut minihameeseen.
Myös raiskaajat mielletään "muiksi"
Mäkelän mukaan myytit johtavat jakoon "meihin" ja "muihin".
- Raiskauksen uhriksi joutuvat vain "ne muut", jotka käyvät ravintoloissa ja juovat liikaa eivätkä ymmärrä tilata taksia yöllä. Myös raiskaajiksi mielletään "muut", eivät ne miehet, jotka kuuluvat omaan tuttavapiiriimme.
Naisille hyvässä tarkoituksessa annetut käyttäytymisohjeet myös vahvistavat harhakäsitystä siitä, että suurin naisia uhkaava vaara on "öiseen aikaan puskasta hyökkäävä kiiluvasilmäinen perverssi".
- Tuntemattoman hyökkääjän tekemät raiskaukset saavat myös eniten palstatilaa lehdissä, vaikka niitä tapahtuu vähemmän kuin ns. treffiraiskauksia, joissa tekijä on tuttu.
Tuttujen tekemistä raiskauksista tehdään harvemmin rikosilmoitus. Mäkelä arvioi yhdeksi syyksi juuri häpeän, joka syntyy siitä, että nainen huomaakin äkkiä muuttuneensa "meistä" niiksi "toisiksi".
Totuudenvastaisia uskomuksia liittyy myös miehiin ja raiskauksen syihin.
- Jos raiskaus selitetään vain tyydyttämättömällä himolla, kaikki raiskaajat olisivat yksinäisiä. Niin ei kuitenkaan ole. Jos taas syynä olisi naisen provosoiva käytös, kaikki uhrit olisivat nuoria ja kauniita, Mäkelä huomautti.
Raiskausta vähätteleviin käsityksiin Mäkelää listaa senkin, että kyse on "vain seksistä", johon nainen on ollut tyytymätön.
- Raiskaus ei ole seksiä. Se on väkivaltaa, jossa käytetään aseena seksiä, Mäkelä korosti.