PrahaMikulas Medekin retrospektiivinen näyttely herättää poikkeuksellista kiinnostusta prahalaisen taideyleisön keskuudessa.
Medek on viime vuosisadan lopun ehkä merkittävin tsekkiläinen kuvataiteilija, jonka luomiskauden huipun teokset kestävät vertailun Jean Dubuffet'n ja Antoni Tapiesin maalausten kanssa.
Suurin osa Galleria Rudolfinumissa esillä olevista 150 työstä on yleisön nähtävänä ensimmäistä kertaa. Teokset on koottu yksityisistä ja julkisista kokoelmista eri puolilta Eurooppaa.
Tsekkoslovakiassa Medekin työt olivat taiteilijan elinaikana esillä yhden ainoan kerran, vuonna 1969.
Sitä ennen hän oli samana vuonna menestynyt hyvin Pariisin kevätsalongissa, Roomassa, Genovassa, Hannoverissa ja Kölnissä.
Tsekkoslovakian miehitystä seuranneen niin sanotun normalisoinnin alettua 1970-luvun alussa taiteilija joutui täydelliseen näyttelykieltoon.
Menneen ajan
ihminen
Kommunistien modernisteiksi leimaamien taiteilijoiden oli lähes toivotonta esiintyä julkisuudessa, järjestää näyttelyitä ja myydä teoksiaan.
Medekin kohdalla tilanne oli tavallistakin vaikeampi, koska hän oli perhetaustansa takia niin sanottu menneen ajan ihminen. Kommunistit käyttivät tätä termiä sellaisten perheiden jäsenistä, joilla oli ollut merkittävä yhteiskunnallinen asema sotaa edeltävässä demokratiassa.
Mikulas Medek syntyi 1926. Äiti oli tsekkiläisen impressionistin Antonin Slavicekin tytär ja tasavallan ensimmäisen presidentin T.G. Masarykin kaukainen sukulainen. Isä, kirjailija, runoilija ja prikaatikenraali Rudolf Medek taisteli ensimmäisessä maailmansodassa maan itsenäisyyden puolesta ja toimi myöhemmin merkittävissä tehtävissä Tsekkoslovakian armeijassa.
Inspiraationa
surrealismi
Kultivoitunut koti antoi merkittävän sysäyksen nuoren Mikulasin taiteilijanuralle, mutta oman tiensä hän löysi vasta päästyään kosketuksiin surrealistien kanssa.
Sitä ennen hänet oli kommunistien puhdistuksissa erotettu taidekorkeakoulusta 1949 yhdessä muiden menneen ajan ihmisten kanssa.
Seuraavat vuodet Medek eli täydellisessä eristyksessä. Ainoa seikka joka piti häntä henkisesti vireänä, oli läheinen yhteistyö Objekty-nimisen kuvataide- ja kirjallisuuslehden kanssa, jota laittomaksi julistettu surrealistiryhmä julkaisi itselleen yhden kappaleen (!) painoksena.
Surrealismi kiihotti ja inspiroi Medekiä, mutta siitä huolimatta hän ei soveltanut töihinsä puhtaasti surrealistista doktriinia. Medekin tuotanto muistutti enemmän Joan Miron kuin ortodoksisten surrealistien töitä.
Vuodet vailla
toivoa
1950-luvun alkuvuosina 14 miljoonan asukkaan Tsekkoslovakiassa oli 200 000 poliittista vankia ja yli kahdensadan syyttömän kansalaisen elämä päättyi hirsipuuhun. Talonpojat, jotka omistivat yli 20 hehtaaria maata, karkotettiin kotikylistään työläisiksi terästehtaasiin ja kaivoksiin.
Puolueen "viralliset" kuvataiteilijat maalasivat Leninin ja Stalinin kuvia.
"Työläisrunoilijat" lauloivat rakkaudestaan Neuvostoliittoon ja ylistivät poliittisia näytösoikeudenkäyntejä.
Tässä tilanteessa Mikulas Medek hylkäsi surrealismin ja keskittyi maalauksissaan oman aikansa mielettömyyteen ja inhimilliseen ahdistukseen.
Puukot, veitset ja kirveet ovat Medekin maalausten tärkeää rekvisiittaa. Henkilöt ovat kummallisella tavalla epämuodostuneita hahmoja, jotka ilmentävät yksilön täydellistä toivottomuutta.
Maaginen
abstraktio
Hrustsevin puhe NKP:n 20. puoluekokouksessa, ensimmäiset poliittisten vankien rehabilitoinnit ja muut merkit edes vähäisestä olojen vapautumisesta heijastuvat nopeasti taiteilijan tuotannossa.
Medek maalaa suurikokoisia kankaita samaan tapaan kuin action paintingin perustaja Jackson Pollock. Hän työskentelee kerroksittaisten väripintojen kanssa ja kehittää abstraktia, maagisella tavalla kiehtovaa strukturaalista maalaustaidetta.
Abstrakti tuotanto saavuttaa huippunsa 1960-luvun puolivälissä, ja Medek varmistaa rosopintaisilla maalauksillaan itselleen paikan eurooppalaisten art informel -taiteilijoiden eturivissä.
Liikaa
viinaa?
Medek kuoli 48-vuotiaana 1974 sairastuttuaan kymmenkunta vuotta aikaisemmin sokeritautiin ja myöhemmin vielä luumätään.
Voimme vain arvata, aiheutuiko taiteilijan varhainen kuolema perintötekijöistä, koko elämän jatkuneesta sietämättömästä stressistä, ylettömästä alkoholinkäytöstä vaiko kenties kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.
Eläessään Mikulas Medek ei saanut yhteiskunnan tunnustusta eikä arvostusta osakseen. Niinpä hän myi teoksiaan ystävilleen muutamalla tuhannella kruunulla. Nyt Tsekin taidemarkkinoilla maksetaan vähänkin suurikokoisemmasta Medekin maalauksesta toista miljoonaa kruunua.
Mikulas Medek. Galerie Rudolfinum, Praha. 18.8. saakka.