Kännyssä piilevät sanomat: nuoret, väline ja viesti -kirjaan on koottu havaintoja suomalaisnuorten kännykkäkulttuurin synnystä ja ensivaiheista sekä siitä, kuinka matkaviestinnästä on tullut 90-luvun lopulla osa lasten ja nuorten arkipäivää.
Kouluikäiset lapset käyttävät kännyköitä yhä enemmän. Esimerkiksi Porin korkeakouluyksikön tutkimuksen mukaan 9-12-vuotiaista lapsista noin 60 prosentilla on oma matkapuhelin. Nuorten 13-16-vuotiaiden parissa vastaava luku kohosi lähes 90 prosenttiin.
Tampereen yliopiston tietoyhteiskunnan tutkimuskeskus on kartoittanut lasten ja nuorten matkaviestintää vuodesta 1997. Tutkimusta ovat tukeneet Nokia, Sonera ja Tekes, jonka TLX-Tietoliikenteellä maailmalle -teknologiaohjelmaan hanke kuuluu.
Nuoret käyttävät tekstareita, häläreitä ja pelejä
Nuoret hoitavat kännykän avulla arkipäivän juoksevia asioita, ylläpitävät sosiaalisia suhteita ja ilmentävät omaa tyyliä ja elämäntapaa. Nuoret kokevat tutkimuksen mukaan matkaviestinnän yleensäkin humaaniksi teknologiaksi, ja oma matkapuhelin on läheinen ja henkilökohtainen viestiväline.
Nuorten matkaviestinnälle tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa runsas tekstiviestintä, merkkisoittojen eli "häläreiden" tai "pilareiden" käyttäminen ja pelien pelaaminen. Tekstiviesteissä eli tekstareissa piilee koko tunnekirjo ilosta suruun ja niiden avulla on helppo kertoa aroistakin asioista. Esimerkiksi seurustelusuhteen aloitus tekstiviestillä on monelle nuorelle tuttua.
Myös alle 10-vuotiailla lapsilla on jo matkapuhelimia, mutta tämän ikäisten lasten matkaviestintä on vielä melko huomaamatonta, koska lapsia muun muassa kielletään käyttämästä puhelinta näkyvästi esimerkiksi varkauden pelossa. Matkapuhelin hankitaankin lapselle yleensä turvaksi ja yhteydenpitovälineeksi koululaiselle, joka alkaa liikkua yksin kodin ulkopuolella.
Lue laajemmin HighTech Forumista