”Suomen taloutta uhkaa ylivelkaantuminen, kun työikäinen väestö ei pysty kustantamaan julkisten palvelujen kasvavaa tarvetta. Tätä uhkaa kutsutaan kestävyysvajeeksi.”
Näin Taloudellinen tiedotustoimisto määrittelee tuon monia kummastuttavan, julkisuudessa paljon esiintyvän termin.
22.9. tarkastettavassa väitöskirjassani ”Osallinen, syrjässä, marginaalissa, onnellinen? Tutkimus oppisopimuskoulutuksen erityisopiskelijoista Suomessa ja Saksassa” (Kaleva 14.9.) olen esittänyt muun muassa kiintiölakia säädettäväksi myös Suomeen Saksan malliin.
Lain mukaan määrätyn suuruisten yritysten ja yhteisöjen tulisi palkata myös työkykyisiä vammaisia tai pitkäaikaissairaita. Tämä aina hiljaa vaiettu teema on ollut silloin tällöin esillä Suomessakin mutta herättänyt vastustusta erityisesti työnantaja- ja työntekijäjärjestöissä.
Toisin kuin esimerkiksi ammattijärjestöissä oletetaan, erityisopiskelijoiden joukossa on myös huippuosaajia ja meitä ihan tavallisia.
Ja toisin kuin ammattijärjestöissä oletetaan, me ”normaalitkaan” emme taida olla ihan täydellisiä – saattaapa meissä itse kussakin olla myös erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä rajoitteita. Jos itse joskus haaveilin lentoemännän ammatista, huomasin, että kaikesta koulutuksestani ja hyvästä kielitaidostani huolimatta olisin siihen ammattiin liian lyhyt!
Ihmettelen, että valtiovalta ei puutu näiden vaikeasti työllistyvien ryhmien ongelmaan. Maassamme on tuhansien vammaisten ja pitkäaikaissairaiden sekä tavalla tai toisella osatyökykyisten joukko, joka seilaa nyt toimettomana erilaisten virastojen välillä, elää yhteiskunnan tukien turvin mutta pystyisi osaltaan kuromaan umpeen kaikkialla huolestusta tuottavaa kestävyysvajetta. Tällöin on huomattava, että myös osa-aikatyö on merkittävä apu tälle joukolle, antaa kokemuksen hyväksyttävyydestä ja arvokkaasta osallisuudesta yhteiskunnan rakentajana.
Marja Irjala
tohtorikoulutettava, ekonomi
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.