Kerrohan näin aluksi ihan suoraan, kuinka monta mäyräkoiraa pyörii tällä hetkellä nurkissasi?
Niitä on kolme.
Sehän on aika paljon. Uskaltaako mäyräkoiraa jättää vartioimatta?
Karvatonta mallia en välttämättä jättäisi, mutta karvaisen kyllä. Molemmathan voivat kyllä lähteä kuljeskelemaan omin päin, mutta toinen osaa sentään tulla itse takaisin.
Milloin aloitit mäyräkoirien kanssa touhuamisen? Oliko se mielestäsi sopiva ikä?
Tämän vanhimman otin 19-vuotiaana. Ihan hyvä ikä se oli.
Onko mäyriksiin hurahtaminen mielestäsi vaarallista tai huolestuttavaa?
Onhan se, molemmista kun on omat seurauksensa. Jos karvattomiin hurahtaa oikein kunnolla, niin lopputulos voi olla tosi kohtalokas ja vaarallinen terveydelle. Karvaisissa on paljon tekemistä ja niihin saa kyllä menemään vaikka kaikki rahansa. Kovasta innostumisesta voi seurata myös se, että kaikki nurkat ovat lopulta täynnä haukkujia.
Monet sanovat, että kun mäyräkoiraa katsoo, sitä ei voi vastustaa. Eikö se ole jo vähän vaarallista?
Osaavathan ne katsoa anovasti ja näyttää muutenkin tosi säälittäviltä. Lisäksi ne ovat ovelia ja taitavia huijaajia. Toistensa lisäksi ne huijaavat varmasti myös minua, vaik-ken sitä välttämättä itse huomaakaan.
Hävettääkö sinua ikinä kulkea ulkona monta mäyristä mukanasi?
En ehkä kävelisi karvattomat molemmissa käsissä, mutta pari näitä haukkuvia kyllä menee. Jos karvattomien kanssa kulkee hirmu usein, niin sitten voi jo alkaa hävettää.
Onko haukkuvista vai hölskyvistä mäyräkoirista enemmän vaivaa?
Hölskyvä on ehkä vähän helppohoitoisempi, se kun ei tarvitse niin paljon huomiota. Siispä haukkuvista lienee enemmän harmia ja vaivaa, mutta onneksi mukavaa sellaista. Ja voihan sitä hölskyvääkin hoitaa ja paijata, jos haluaa.
Kumpi sopii paremmin nojatuoliseuraksi lauantai-iltana: kova vai pehmeä mäyris?
Molemmat. Vaikkapa niin, että karvaton on käsinojalla ja karvainen sylissä tai jaloissa. Eikä ole väliä, onko istuja mies vai nainen.
Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka esittelevät auliisti mäyräkoiriaan julkisilla paikoilla? Ymmärtääkseni olet itsekin yksi heistä?
Passaahan niitäkin esitellä tietyissä paikoissa, esimerkiksi noilla olutfestivaaleilla. Nehän ovat vähän kuin koiranäyttelyt, joissa siis itse käyn mäyriksieni kanssa.
Suomessa on jopa ministeritasolla toitotettu, että mäyräkoirien innokas ostaminen tulisi lopettaa tai ainakin siirtyä hankkimaan pienempiä yksilöitä. Onkohan se ihan oikea tapa parantaa maailmaa, ei kai mäyräkoirien pilkkominen ole soveliastakaan?
Eihän se itseasiassa ole paras mahdollinen tapa. Olutmäyräkoira on jo sananakin niin vakiintunut suomen kieleen, ettei niitä voi eikä mielestäni tarvitsekaan alkaa boikotoida.
Netissä kiertää paljon kuvia mäyräkoirankuorien sisään sullotuista mäyräkoirista. Joko teillä on kotona kokeiltu sitä?
Ei sentään, mutta olen kyllä nähnyt niitä kuvia. Ja onhan näitä muitakin erikoisuuksia, esimerkiksi eräs mies tekee nahkaisia koiran näköisiä Mauri Mäyräkoira -suojuksia kaljamäyräkoirille.
Onko sinulla jotain kamalaa mäyräkoiramuistoa? Entäs parasta?
Molemmista löytyy kyllä sekä kamalia että hauskoja muistoja. Mutta jos pitää valita, niin karvaisten seurassa olen varmasti kokenut ne parhaimmat hetket. Karvaisissa on se hyvä puoli, ettei niistä tule seuraavana aamuna mitään jälkiseurauksia eivätkä ne estä ajamasta autolla. Karvaiset ovat myös pienempi paha ympäristölle, sillä ne ovat kestäviä eikä niistä jää tielle lasinsiruja.
Miten voisi selvitä tilanteesta, jossa mäyräkoira jää auton alle ja siitä jää vain märkä läntti? Toiset saattavat ottaa sen hyvinkin raskaasti.
Iso suru tulee varmasti olipa kyse kummasta mäyriksestä tahansa. Ei kai siinä auta kuin ostaa uusi tilalle.
Jotkut sanovat, ettei mäyräkoira sovi tosikoille. Miksi ihmeessä, kun jo yksikin mäyris tekee usein jurommankin ihmisen hilpeäksi?
Heh, luulen kyllä, että molemmilla mäyriksillä on samanlainen vaikutus. Nehän tekevät ajan mittaan omistajastaan huumorintajuisemman ja hilpeämmän - vähän eri tavoin kylläkin.