EU:n ja Britannian välinen ero-sopimusluonnos sai myrskyisän vastaanoton. Theresa May joutui selittämään asiaa epätoivon vimmalla.
Mayn hallitus horjuu, kun ministereitä loikkii ulos kabinetin ovista ja ikkunoista.
Britannian pääministeri Theresa Maylle ei juuri jäänyt aikaa hengähtää ja juhlia työvoittoaan, kun kuohunta Britanniassa otti uusia kierroksia. EU:n ja Britannian keskiviikkoinen erosopimusluonnos sai Britanniassa odotetusti myrskyisän ja eripuraisen vastaanoton.
Vakavana takaiskuna voi pitää sitä, että vasta neuvotellun erosopimuksen jälkeen hallituksesta erosivat brexitistä vastaava ministeri ja apulaisministeri sekä työ- ja eläkeministeri ja Pohjois-Irlannin asioista vastaava apulaisministeri.
Mayn arvovalta ja koko hallituksen kohtalo ovat kovalla koetuksella, kun ministerit loikkivat ulos hallituksen ovista ja ikkunoista. Poliittisen epävarmuuden takia punnan kurssi syöksyi laskuun.
Kaikki tämä tapahtui sen jälkeen, kun May vasta keskiviikkoiltana oli pusertanut vähemmistöhallituksensa tukemaan EU:n ja Britannian neuvottelemaa alustavaa erosopimusta. Mayn hallitus horjuu nyt pahasti, kun poliittisia vastuunkantajia kansaa voimakkaasti jakavassa epämiellyttävässä tilanteessa ei tahdo löytyä, mutta arvostelijoita sitäkin enemmän.
Myrskyn keskellä Mayn pitää saada useaan eri suuntaan vetävän parlamentin alahuoneen jäsenet vakuutettua sopimuksen eduista, jotta Britannian ero EU:sta voi toteutua maaliskuun lopussa 2019.
Parlamentin edessä torstaina puhunut May puolusti sopimusta ärhäkästi ja rauhoitteli tilannetta. Hän muistutti, että ero siirtymäaikoineen merkitsee sitä, että Britannia lähtee EU:sta järjestäytyneesti ja pitää kiinni velvoitteistaan. 40 vuoden liitosta ei kannata lähteä ovet paukkuen. May ei halua, että Britannia ajautuu kovaan brexitiin saati uuteen kansanäänestykseen.
Jos parlamentti torjuu EU:n kanssa neuvotellun sopimuksen, niin poliittinen kriisi yltyy ja viimeistään kaataa Mayn hallituksen. Samalla neuvotteluissa palattaisiin lähtöruutuun. Mayn puolesta toimii lähinnä se, että seuraajan osa ei olisi yhtään helpompi.
Kaiken kuohunnan keskellä on muistettava, että pääministeri May pyrkii vain toteuttamaan sen, mitä kansalaiset ovat päättäneet. Kansanäänestyksen tulos kesällä 2016 oli, että britit haluavat erota EU:sta. Naiivia oli luulla, että EU:n yhteisistä sisämarkkinoista, tulliliitosta, sidoksista ja sopimuksista voisi päästä eroon taikaiskulla.
Sopimusluonnosteksti ei tuoreeltaan tunnu kelpaavan monellekaan. Vaikeimmiksi kysymyksiksi ovat osoittautuneet järjestelyt, joilla Pohjois-Irlannin ja Irlannin välinen raja pidetään avoimena, kun Britannia irtaantuu EU:sta.
May on puolustanut urheasti saavutettua neuvottelutulosta kansakunnalle parhaana mahdollisena ja EU:n pääneuvottelija Michel Barnier on vakuutellut Britannian säilyvän jatkossakin EU:n tärkeänä ystävänä, kumppanina ja liittolaisena.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk on kutsunut EU:n päämiehet ylimääräiseen huippukokoukseen runsaan viikon päästä, ellei jotain muuta yllättävää ilmaannu ennen sitä.