Nykyinen Iso-Britannian pääministeri Theresa May ja hänen edeltäjänsä David Cameron hävisivät uhkapelinsä, koska britit eivät äänestäneet heidän haluamalla tavalla. Molemmilla pääministereillä on harvinaisen heikot poliittiset ”hoksottimet”, he eivät osanneet tulkita ajan merkkejä ja äänestäjien tuntoja. Poliittinen ylimielisyys kostautui ja tilanne on vaikea.
Theresa May järjesti parlamenttivaalit ja tavoitteena oli saada nykyistä vakuuttavampi neuvottelumandaatti tuleviin eroneuvotteluihin: kansa tahtoi jotakin muuta. Nyt vaikuttaa siltä, että osa briteistä alkaa tajuamaan, mihin he ovat menossa.
Aluksi Mayn neuvottelujen lähtökohta oli selkeä, hän halusi kaiken, mutta ei olisi ollut itse valmis antamaan mitään. Pääministeri on joko hullun viisas tai saappaan tyhmä!
Perinteiseen kauppapolitiikkaan on aina kuulunut etujen tasapaino. Jos hän ei onnistu neuvottelemaan, hän jättää unionin ilman sopimuksia. Siinä olisi ihmeteltävää kerrakseen. Tätä mallia ei kuitenkaan tue vaalitulos, ehkä tavoite on saada sisämarkkinat jatkumaan?
Neuvotteluja käy EU-komissio ja sen tähänastiset linjaukset ovat tylyjä briteille. EU:n pääneuvottelija on esikuntineen ranskalainen Michel Barnier, hän on kokenut ja kova neuvottelija.
Ministerineuvosto on todennut, että aluksi neuvotellaan ero ja sen jälkeen järjestetään suhteet uudelleen. Prosessi on valtava ja työläs. Komissio on sanonut, että eroamisesta lähetetään lasku Lontooseen, niistä sitoumuksista, mitä Iso-Britannia on vuosien mittaan tehnyt Brysselissä. Britit tietenkin kieltävät kaikki maksut.
UK:ssa asuu muiden EU-maiden kansalaisia ja päinvastoin. Heidän asemansa on jollakin tavoin järjestettävä, sillä he ovat syyttömiä nykytilanteeseen. Tästä lienevät molemmat osapuolet yksimielisiä. Ratkaisuvaihtoehtoja on tietysti useita.
Aluksi voitaisiin myöntää pitkä siirtymäaika, jolloin on aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen. Voitaisiin myös luoda jonkinlainen kaksoiskansalaisuus nyt ulkomailla asuville EU-kansalaisille ja briteille, jotka asuvat EU-maissa.
Mitä tapahtuu, jos WTO-järjestelmä murenee, kun Donald Trump pääsee vauhtiin? Mihin perustetaan silloin sopimukset? Suomella on kokemuksia Kiinan kanssa 1980-luvun alusta. Silloin solmittiin Gatt-sopimusta vastaava järjestely kiinalaisten kanssa. Ovatko Iso-Britannia ja EU valmiita tähän, on aivan toinen asia.
Olennaista on huomata, että Iso-Britannia itse haluaa erota EU:ta. Tosin heillä ei ole mitään suunnitelmaa eroa varten. Tämä tekee asiasta vaikean. Olisi olettanut, että Lontoossa olisi ollut valmis tiekartta, mitä tehdään ja miten hoidetaan ongelmat. Ainakin tämä olisi helpottanut neuvotteluja.
Mitä tämä kaikki merkitsee EU:lle? Se menettää briteissä vapaakaupan puolustajan, integraation syventämisen vastustajan sekä merkittävän sotilaallisen voimavaltion. Myös brittien tutkimus- ja tiedeosaaminen on huippuluokkaa
Kuitenkin, jos joku haluaa lähteä unionista, se heille suotakoon, mutta mitään etuja ei saa antaa korvauksetta. Toivottavaa on, että jäsenmaat pysyvät jatkossakin tiukkoina. Jos nyt lipsutaan, niin vaarassa on unionin heikentyminen.
Sampsa Saralehto
valtiotieteen tohtori, Järvenpää
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.