Upseerinkatu 4 armeijan entiseen auditorioon Intiön vanhalla kasarmialueella. Pääsuunnittelijana Arkkitehtitoimisto Kari Huotari Oy (yhteistyössä OTN:n kanssa).
Harvoin tapaa tavallisia ihmisiä, jotka ovat aivan vilpittömästi ja kainostelematta ihastuneita rakennukseen, ja vielä harvemmin ihailun kohteena on 1960-luvun räystäätön, tasakattoinen tapaus. Arkkitehtien piirissä moinen käytös on tietysti perin tavallista.
Vanhan kasarmin auditoriorakennus on juuri sellainen talo, poiketen kaltaisistaan lähinnä vieläkin rujommalla ulkomuodolla, ja syynkin arvaa. Armeijalaitos ei ole erityisen kuuluista suuresta humanismistaan.
Vaikka rakennuksen mittasuhteet ja pihan puolen avoimuus ovatkin pääpiirteissään mukavia, pilaa valkoinen tiilijulkisivu paljon. No, maastoutuupa rakennus ainakin hankeen.
Jo kesällä auditorioon muuttaneella Oulun Työväen Näyttämön teatterilaisilla on uusista tiloistaan kuitenkin pelkkää hyvää sanottavaa, ja vieläkin enemmän. Kun asiasta puhutaan, sanat äityvät ylistyslauluksi. Eikä se mikään ihme ole, sillä karusta ulkokuorestaan huolimatta rakennuksen sisus on hyvin miellyttävä ja toimiva.
Lisäksi teatterilaiset ovat saaneet melko pitkälti juuri sitä mitä ovat tilanneetkin: käyttäjän ja arkkitehdin yhteistyötä luonnehditaan saumattomaksi.
Ainoaksi epäkohdaksi teatterilaiset arvioivat työtilojen hienoisen ahtauden, mutta korjausrakentamisessa tällaiset seikat kannattaa vain hyväksyä. Vanhan rakennuksen ulkoseinä tulee lopulta aina jossain vaiheessa vastaan.
Lämpiö on tiloista hienoin, kuten teatterissa kuuluukin. Tilan värikkyys voi hämmentää hetkeksi - eikö tämän pitänyt olla sitä tasapaksun harmaata, tai korkeintaan valkoista suomalaista funkkista?
Suuret lasipinnat pohjoisella ulkoseinällä tuovat tilaan pehmeää valoa, joka saa syvänsinisen lattian, lämpimänkeltaisen seinän ja alkuperäiset tumman punaiset nahkatuolit hehkumaan värejään. Kun seinät on vielä koristeltu vanhoilla teatterijulisteilla, on retrovaikutelma täyteläinen.
Komeana ja aina vaikuttavana arkkitehtonisena elementtinä tilaa täydentää jykevä porras, joka johdattaa salin puolelle. Pyörätuoliluiska kuitenkin puuttuu - toivottavasti liikuntaesteisten pääsy saliin ei käy tyystin mahdottomaksi.
Kaiken kaikkiaan armeijan auditorion muuttaminen Oulun Työväen Näyttämön tarpeisiin sopivaksi on onnistunut hyvin.
Resurssien rajallisuudesta ja suunnittelijoiden arvomaailmasta johtuen vanhalle rakennukselle ei ole tehty tarpeetonta väkivaltaa, vaan pakolliset muutokset ovat olleet hienovaraisia.
Sisäarkkitehtuuri on pääpiirteissään ollut hyvää jo valmiiksi.
Vaikka rakennuksen ulkoarkkitehtuuri saattaa nostaa pieniä harjakattoisia puutaloja rakastavan kadunmiehen niskakarvat pystyyn, kannattaa muistaa rakennuksen käyttötarkoitus: kaikenlaisiin rakennustyyppeihin puutaloidylli ei sovi, ei vaikka miten tunkisi.