Mauno Han­he­la, 72, suuntaa hiih­to­suun­nis­tuk­sen MM-ki­soi­hin – hau­ki­pu­taa­lai­sen ta­voit­tee­na mitali

Mauno Hanhela innostui suunnistuksesta aikuisiällä. Hiihtäminen on ollut osa arkea koko elämän ajan.

Kuva: Pekka Peura

Haukiputaalainen Mauno Hanhela on moninkertainen SM- ja MM-mitalisti hiihtosuunnistuksen eri ikäluokissa.

– Hiihtoa harrastin jo aiemmin, mutta kouluaikoina opin suunnistuksen alkeet. En voi kehua olleeni mikään hyvä suunnistaja, mutta olin aina vapaaehtoinen koulujenvälisiin kilpailuihin. Kävin siellä aina eksymässä.

Hanhelan koulumatka oli 1950-luvulla runsaat neljä kilometriä, mutta se ei reipasta poikaa haitannut.

Talvisin reitti taittui hiihtäen, kesäisin kuljettiin jalkaisin.

Päivittäinen liikunta-annos ei suinkaan jäänyt pelkkiin koulumatkoihin, kun opettajat patistivat oppilaansa kirmaamaan ulos liikuntatuntien lisäksi myös välitunneilla.

Pitkät talvet mahdollistivat kuukausien mittaiset luistelukaudet. Sen ajan ykköslaji oli jääpallo, jota varten Hanhelakin osti hokkarit.

Upouudet luistimet jäivät kuitenkin nopeasti pieniksi, ja opettaja antoi Hanhelalle luvan hiihtämiseen jääpallon pelaamisen sijasta.

Sydänlihastulehdus pakotti rauhoittumaan

Kansa- ja oppikoulun jälkeen Hanhela aloitti lukio-opinnot. Ylioppilaaksi hän valmistui keväällä 1965, ja armeija oli vuorossa heti perään Suomenlinnan rannikkotykistössä.

Armeijasta kotiuduttua asuinpaikaksi valikoitui Tampere, jossa Hanhela aloitti pitkän työuran Yleisradion palveluksessa.

Nuoruuden hiihtokipinä ei kadonnut mihinkään, mutta täysin yllättäen Hanhela sairastui sydänlihastulehdukseen.

Terveydestään huolta pitänyt mies ei uskaltanut rehkiä viiteen vuoteen. Vasta Ouluun muuton jälkeen urheilulääkärin pakeilla vierailu vapautti Hanhelan liikkumaan entiseen malliin.

– Aloin sitten suunnistaa. Yhtäkkiä tarjolle alkoi tulla hiihtosuunnistuskilpailuja, joissa kävin ilman suurempia tavoitteita.

Työnsä ohessa Hanhela perusti Haukiputaan Heiton suunnistusjaoston.

Ohjelmassa oli suunnistuskarttojen tekemistä, nuorten urheilijoiden valmennusta ja kisoissa kuljettamista.

Hanhela pyöritti jaostoa vuosikymmenet, mutta 2006 eläkkeelle jäädessään hän siirtyi sivuun myös seuran tehtävistä.

Karttojen väsääminen ja kilpaileminen ei kuitenkaan loppunut, ja kuin taikaiskusta menestystä alkoi tulla roppakaupalla hiihtosuunnistuksen saralla.

– Yhtäkkiä voitin Suomen mestaruuksia. Kun pärjäsin kotimaassa, niin aloin kulkea MM-kisoissa.

Tavoitteena voitto

Seuraava etappi on Yhdysvalloissa Craftsburyn kaupungissa, jossa ratkaistaan hiihtosuunnistuksen MM-mitalien kohtalo.

Hanhelan tavoitteena on nousta korkeimmalle korokkeelle 70-vuotiaiden miesten sarjassa. Mahdollisuuksia kultamitaliin on kaksi, keski- ja pitkällä matkalla.

Haukiputaalaisen voittojuhlat ovat täysin mahdolliset, sillä suomalaiset ovat hallinneet hiihtosuunnistusmaailmaa jo vuosikaudet. Molemmissa kisoissa todennäköistä on suomalaisten kolmoisvoitto.

– Ruotsalaisia siellä on myös mukana, mutta ei meillä ole edes tarvinnut lanseerata mitään mottoa heidän voittamisekseen. He häviävät meille aina.

Kipinä hiihtosuunnistukseen ei ole sammunut missään vaiheessa. Hanhelan mukaan laji on mielenkiintoinen, eikä sitä koskaan opi täydellisesti.

Lopulta totuus laji-intoon kajahtaa olohuoneen sohvalta vaimon suusta.

– Hirveä kilpailuvietti sillä on! Eeva-Liisa Hanhela huikkaa.

Hiihtosuunnistuksen MM-kilpailut käydään Yhdysvalloissa Craftsburyn kaupungissa 6.–10.3.