Kaikki suomalaiset tuntevat teatterineuvos Matti Raninin, mutta hänen erinomaiset keittiötaitonsa ovat pysyneet pitkään vain teatterilaisten ja lähipiirin tiedossa. Kirjamessuilla ilmestynyt teos Vohveleita ja tillinvarsia (
Teos
) kertoo maukkaita juttuja elokuvan ja teatterin maailmasta. Kirjan ruokaohjeet liittyvät aina johonkin tärkeään tapaukseen tai tilaisuuteen.
Kirjan alkupuolella on Saara-äidin Matti-pojalleen tarjoaman vellin resepti. Raninin perhe ei ollut ainoa, jonka lapset söivät Velli á la Vellikallion tapaista velliä. Tässä tarvelista: iso kauhallinen klimppiintynyttä edellisen päivän kaurapuuroa, 1/2 litraa maitoa (ei missään tapauksessa tarvitse olla vastalypsettyä), iso voinokare (mieluiten ei härskiä. Härskikin käy. On kokemuksia).
Teatteriperheen ainokainen oppi ruoanlaiton isänsä kokkaamista seuraamalla. Raninien kauppahuoneessa Kuopiossa lapsuutensa viettänyt Helge Ranin oli kulinaristi ja kokki Jumalan armosta, Matti Raninin sanoin "chef". Isä laittoi perheessä ruoat. Joskus hän saattoi väsähtää kesken ruoanlaiton ja mennä tupluurille (päiväunille). Silloin äiti teki ruoan valmiiksi.
Viime vuosisadan lopussa syntynyt Helge Ranin oli aikanaan hyvin harvinainen mies, sillä tuohon aikaan miehet eivät juuri kurkistaneetkaan keittiöön.
- Veljekset jäivät enojen ja tätien hoiviin, kun heidän isänsä kuoli ja äiti lähti maailmalle uuden miehen kanssa, Matti Ranin löytää selityksen isänsä keittotaidolle. Helge Raninin isäkin oli herkkusuu ja rakasti venäläistä ruokaa. Tämä venäläinen keittiöperinne on kulkenut suvussa siitä lähtien.
Onnistuneen illan salaisuus
- Yhdessä syöminen, ruoan ja ruokailuhetken jakaminen ystävien kesken, on vanha itämainen tapa. Jeesuksella oli pyhä ehtoollinen, rakastavaiset syövät yhdessä kynttiläillallisia, Ranin juttelee. Hän sanoo, että ihmiselle tulee hyvä olo vatsan kautta, ja ihmiset ovat aina halunneet jakaa hyvän olon kokemuksen läheistensä kanssa.
Matti Ranin on järjestänyt lukemattomia juhlaillallisia rakkailleen ja ystävilleen. Pikkupoikana hän pääsi jo osallistumaan juhlajärjestelyihin isänsä apukokkina. Lämpimän ja avoimen tunnelman luominen juhliin on vähintään yhtä tärkeä kuin juhlamenun onnistuminen ja juhlapöydän koristelu. Isäntäväen on paneuduttava vieraisiinsa ja asetuttava hetkeksi taka-alalle.
Onnistuneissa juhlissa vieraat haluavat kertoa omasta elämästään ja kuulumisistaan sekä omista rakkaistaan. Jos vieras kertoo lapsensa rippijuhlista, isännän ei auta keskeyttää vierasta kertomalla omien lastensa tai lastenlastensa rippijuhlista, jotka vasta jotain olivatkin. Emäntä tai isäntä ei saa keskeyttää tuputtamalla valmistamiaan herkkuja silloin kun vieras haluaa puhua jostain itselleen tärkeästä.
Kuunteleminen on vaikea taito, eikä sitä tahdo aina muistaa. Hyvä pyrkimys on jo askel oikeaan suuntaan, Ranin lohduttaa.
Aika ennen ja jälkeen Vuokon
Ensimmäisen vaimonsa Irjan kuoltua Matti Ranin avioitui sisustusarkkitehti Vuokko Laakson kanssa vuonna 2000. Silloin alkoi uusi vaihe Raninin elämässä.
- Meidän ruokakulttuurimme olivat Alppien eri puolilta. Meitä erottivat alkuaan lehmä ja oliivit, Ranin velmuilee. Hän itse käytti mielellään lehmästä saatavia raaka-aineita kuten voita ja kermaa. Edistyksellisen äidin kasvattama Vuokko oli tottunut keveämpään välimerelliseen ruokavalioon, jossa käytettiin oliiviöljyä. Viime vuodet Ranin on opetellut italialaista, espanjalaista ja ranskalaista keittiötaitoa.
- Jokin kontrolli minulla pikkuaivoissa on olemassa, että en ole tämän lihavampi vaikka ruokaa rakastankin, sanoo marraskuussa 80 vuotta täyttävä legenda.