Pekkas-päivien nimikummina ja presidentti Martti Ahtisaaren työllisyysryhmän vetäjänä tunnetuksi tullut Matti Pekkanen on kuollut. Pekkanen kuoli 78-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen Helsingissä perjantaina.
Matti (Teuvo Matias) Pekkanen oli syntynyt 1. marraskuuta vuonna 1925 Ähtärissä. Hän ehti 18-vuotiaana nuorukaisena osallistua Kannaksen vetäytymistaisteluihin vuonna 1944 ja haavoittua kovissa taisteluissa.
Diplomi-insinöörin koulutuksen saanut Pekkanen tunnettiin talouselämän vahvana taustavaikuttajana. Hänellä oli myös läheiset suhteet sekä presidentti Mauno Koivistoon että presidentti Ahtisaareen.
Pekkanen aloitti näkyvämmän uransa Suomen työnantajain keskusliiton neuvottelujohtajana vuosina 1973-75 tehtyään sitä ennen pitkän uran Oulu osakeyhtiössä, viimeksi hallintojohtajana. STK:n jälkeen hän siirtyi valtakunnansovittelijaksi. Nelivuotisen sovittelijakauden jälkeen hän oli Suomen metsäteollisuuden keskusliiton toimitusjohtajana vuodet 1979-90.
Vuosina 1981 ja 1984 Pekkanen toimi valtioneuvoston kanslian tulopoliittisena selvitysmiehenä, kun työmarkkinoilla neuvoteltiin kaksivuotiset tulopoliittiset ratkaisut. Käsite Pekkas-päivistä syntyi jälkimmäisenä vuonna, jolloin hänen nimeään kantavassa tuloratkaisussa aloitettiin työajan lyhentäminen.
Työaikaa lyhennettiin vuoteen 1990 mennessä yhteensä sadalla tunnilla vuodessa. Työajan lyhennys tarkoitettiin alun perin 40-tuntista työviikkoa tekeville, mutta aikaa myöten siitä hyötyivät muutkin.
Pekkanen palasi parrasvaloihin kesäkuussa 1994, kun aiemmin keväällä presidentiksi valittu Ahtisaari pyysi häntä työllisyysryhmänsä vetäjäksi.
Työryhmän tavoitteena oli laajamittaisen ohjelman tuella pudottaa työttömyys 200 000:een vuoteen 2000 mennessä mm. supistamalla voimakkaasti valtion menoja ja velanottoa ja keventämällä palkkaverotusta. Työryhmä tarjosi ehdotustaan kansallisena selviytymisohjelmana, jonka toteuttamiseen eduskunta, hallitus, puolueet sekä keskeiset työmarkkina- ja muut etujärjestöt sitoutuisivat.
Tavoitteeseen ei päästy. Monen mielestä tärkeintä kuitenkin oli, että työttömyyden ongelmiin paneuduttiin tosimielellä. Tosin jo työryhmän asettaminen herätti pienoisen kohun, sillä arvostelijoiden mielestä presidentti puuttui maan hallitukselle kuuluviin asioihin.
