Eläkkeellä olevan professori Tatu Vanhasen yhteiskuntapoliittiset näkemykset ovat lievästi sanoen erikoisia, mutta erikoista on myös vaatia niistä tilille ketään muuta kuin ajatusten esittäjää itseään.
Tampereen yliopiston emeritusprofessori on eläkepäivillään intoutunut kehittelemään teorioita, joissa rotuja pannaan surutta järjestykseen älykkyyden perusteella. Huipulla ovat valkoiset, pohjalla mustat. Tiedemaailmassa tällaisille rotuopeille ei arvoa anneta, eikä tarvitsekaan.
Julkisuutta ne ovat Suomessa saaneet lähinnä siksi, että professorin poika Matti Vanhanen sattuu olemaan Suomen pääministeri. Ilman tätä kytkentää Tatu Vanhasen teoriat luultavasti jäisivät rauhassa omaan arvoonsa.
Pojan rakettimaisen poliittisen nousun myötä isän outoja teorioita nostettiin esiin jo viime kesänä, ja uudestaan sekä näkyvämmin Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä viime viikolla. Iltapäivälehdet ryhtyivät herkuttelemaan aiheella tällä viikolla. Syntyneessä kesäkeskustelussa on jo ehditty vaatia, kuten arvattavaa olikin, että pääministerin pitäisi sanoutua irti professori-isänsä puheista.
Nämä vaatimukset ovat tarpeettomia. Jos aihetta Vanhasten keskusteluun on, sitä voi käydä perhepiirissä eikä julkisuudessa. Ei edes pääministeriä voi tällä tavoin pitää vastuullisena toisen ihmisen puheista, vaikka ne hämmästystä herättävätkin.
Kohu on pääministerin kannalta tietysti noloa, mutta siinä kaikki. Tatu Vanhanen on julkaissut tutkimuksiaan jo usean vuoden ajan, mutta pojan poliitikkouran kanssa ei isän puuhilla ole ollut mitään tekemistä. Tatu Vanhanen on yksityishenkilö, jolla on täysi vapaus harrastaa tai tutkia mitä haluaa. Hän myös vastaa kirjoituksistaan.