Missä ovat epämääräiset, tummasilmäiset pukarit? Ne joille ei pidä kääntää selkäänsä ja joita ei kannata kävellä vastaan pimeillä kujilla.
Eivät näköjään ainakaan täällä. Värtön liikuntahallilla harjoittelevat potkunyrkkeilyä tuiki tavalliset kansalaiset ja homma näyttää enemmän hikijumpalta kuin tappelukoulutukselta. Niin pitääkin näyttää, sillä jälkimmäistä kickboxing ei ole.
Nimi vain ei ole hommalle eduksi; potkiminen ja nyrkkeileminen särähtävät yhdistelmänä hankalasti äkkinäisen korvaan, vaikka kamppailu on yhtä rehtiä ja säätöjen rajoittamaa kuin muissa vastaavissa lajeissa.
Pukarien sijasta salissa on koolla porukka, joka tarvitsee liikuntaharrastukseltaan muutakin kuin kannustusta kentän laidalta. Vasta kun testaa taitojaan mies miestä, tai nainen naista vastaan, tietää tehneensä jotakin.
"Kamppailulajit ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. Matsissa ja kaverin sparraamisessa vain on oma viehätyksensä, ei sitä osaa tarkemmin selittää", sanoo Petri Pietilä, 17.
Kempeleen lukion ykkösluokkalainen on itse rauhallisuus. Järkevän nuorukaisen on vaikea kuvitella pullistelevan yössä.
"Enpä ole vielä kertaakaan törmännyt sellaiseen, joka harjoittelisi tappelemista näillä saleilla", Pietilä sanoo.
"Minulle tämä on urheilua hyvän kunnon vuoksi. Tietenkin samalla oppii itsepuolustusta. Liikkeitä, joiden avulla pärjää vahingoittumattomana, jos tilanne tulisi eteen."
Pietilä aloitti kickboxingin nelisen kuukautta sitten. Hän on harrastanut myös taekwondoa kolmen vuoden ajan ja otteluasua koristaa sininen vyö. Plakkarissa on nuorten SM-hopea liikesarjoista parin vuoden takaa.
"Potkunyrkkeily on kuitenkin nyt päällimmäisenä. Taekwondoon kuuluu matsien lisäksi paljon erilaisten tekniikoiden harjoittelua, mutta minä haluan otella enemmän. Siksi lähdin kaverini kanssa kickboxingin alkeiskurssille", Pietilä kertoo.
Tavoitteena on oppia lajin perustaidot. Jos into säilyy nykyisellään, Pietilä voisi kuvitella joskus kisaavansa ja suorittavansa vyökokeita.
Kontaktilajeissa on otettava huomioon, että joskus saattaa saada nenilleen. Kolhut eivät Pietilää pelota.
"Se kuuluu näiden lajien luonteeseen. Toistaiseksi minulle ei kuitenkaan ole sattunut mitään otteluissa. Taekwondossa on tullut pieni polvivamma, mutta sekin liikesarjoja treenatessa", hän kertoo.
Petri Pietilä osaa käyttää paitsi päätään, myös jalkojaan.
"Pelkkä nyrkkeily ei kiinnosta minua, koska haluan käyttää otellessa myös jalkojani. Siksi kai tuli alun perin valittua potkupainotteinen taekwondo."
Liikunta on Pietilällä verissä: kamppailulajien lisäksi hän harrastaa palloilulajeja kaveripiirissä, luistelua ja rullaluistelua. Silloin kun nuorukainen asettuu aloilleen, hän ottaa käteensä kitaran. Päivittäiset soittoharjoitukset ja oppitunti kerran viikossa kuuluvat elämään vähintään yhtä tiiviisti kuin kamppailulajit.
Kaiken liikkumisen ansiosta kunto on kova, mutta meinaa silti joskus loppua kesken uudessa harrastuksessa.
"On tullut huomattua, että potkunyrkkeily on kova laji. Kuntoiluna tosi tehokasta hommaa."
Jussi Pääkkönen