Eihän se kesä edes tunnu kesältä, jos ei mattopyykille pääse!” tuumii oululainen Kerttu Juusola. Juusola hinkkaa raitamattoja Tuiran uimalan mattolaiturin tynnyreissä kilvan siippansa Eero Juusolan kanssa. Ja vaikka arkiaamu on, samoilla töin on jo puolenkymmentä muutakin pyykkäriä.
Mustallasuolla asuvat Juusolat käyvät pesemässä mattonsa yleensä joko Tuiran uimalan vieressä tai entisen Merijalin makeistehtaan tuntumassa. ”Rivitalossa kun asutaan, ei ole oikein muuta paikkaa missä matot saisi kunnolla puhtaiksi, kun sitä painepesuriakaan ole käytössä. Nämä kaksi ovat sitten ne lähimmät pesupaikat”, Kerttu Juusola kertoo.
Oulujoessa Juusolat ovat tavanneet käydä pesemässä mattonsa vuosikaudet - ainakin tuollaiset 45 vuotta, Kerttu Juusola laskeskelee. Mattopyykillä he käyvät kesässä niin monta kertaa, että huushollin kaikki matot saadaan puunatuiksi. Urakka rytmitetään niin, ettei se veny loppukesälle - syyskesällä kun yöt alkavat käydä niin kosteiksi, etteivät matot tahdo enää kuivua.
Tällä kertaa pariskunta on aloittanut suvisen urakkansa muovimatoilla. ”Liekö enää kellään tämmöisiä?” Kerttu Juusola naurahtaa ja paljastaa, että lähinnä kesäkäytössä olevat matot kutoi aikanaan hänen nyt yhdeksänkymppinen anoppinsa. ”Taitavat olla kolmen-neljänkymmenen vuoden takaa. On näihin eräskin maitopussi ja Hepsin kassi mennyt...”
Harjanheilutus ja huuhtelu käyvät pariskunnalta siksi joutuin, ettei kulu kuin yksi hujaus, kun matot ovat jo telineillä valumassa. Ja kohta Juusolat voivatkin jo rullata matot autonsa takakonttiin mäntysuovan, harjojen ja ämpäreiden seuraksi sekä hurauttaa kotikulmilleen.
Mitä Juusolat tuumisivat siitä, jos matonpesu joessa kiellettäisiin tyystin? No, sitten täytyy pestä kuivalla maalla, Kerttu Juusola vastaa, mutta muistuttaa, että asiasta on puhuttu kaupungissa ”ties vaikka kuinka kauan”. Vaan eipä vain ole vieläkään jokipesua kieltämään ryhdytty.
Mattolaiturit ennallaan
Toden totta - Oulussa on vuosikaudet puhuttu mattolaitureiden korvaamisesta kuivan maan pesupaikoilla, mutta vedessä ne viisitoista laituria edelleen kelluvat. Jalot aikeet ovat karahtaneet kustannuksiin, tietää ympäristönsuojelusuunnittelija Marketta Karhu kaupungin ympäristövirastosta.
Vesistöä matonpesu kuormittaa hänen mukaansa melko vähän, jos kyse on virtavesistä. Ympäristöä ajatteleva pyykkäri muistaa tietysti käyttää mattoihinsa mäntysuopaa tai muita fosfaatittomia pesuaineita.
Mattolaitureista huolehtiminen on ”historiallisista syistä” eli kaupungin virastojen takavuosilta periytyvän työnjaon mukaan jäänyt liikuntaviraston kontolle. Viraston kunnossapitopäällikkö Mika Puolitaival myöntää, etteivät mattolaiturit ole liikuntapuolen rahankäytön kohteista tärkeimpiä. Mieluiten eurot sijoitettaisiin varsinaisten liikuntapaikkojen ylläpitoon.
Silti mattolaitureihinkin uppoaa vuodessa kymmeniä tuhansia euroja. Kesällä kunnossapitäjät kiertävät paikkailemassa ilkivallantekijäin jälkiä kerran pari viikossa eli samalla, kun uimarannat katsastetaan.
Turhankin tutuiksi ovat kunnossapitäjille käyneet esimerkiksi vedessä irrallaan seilaavat laiturit tai kannettomat, puhkotut tai kivenmurikoilla täytetyt pesutynnyrit, Puolitaival harmittelee.
Parin vuoden takaisten laskelmien mukaan yhden mattolaiturin muuttaminen kuivan maan pesupaikaksi maksaisi parisenkymmentä tuhatta euroa, ja tähän päälle kunnossapito.
Kustannukset ovat sen verran korkeat, ettei kuivalle maalle rakennettuja viritelmiä aivan lähivuosina Oulussa nähdäkään, Puolitaival arvioi.