Yli-iiläisellä Paula Körköllä oli pihallaan vastassa yllätys torstaiaamuna. Hän kurottui nostamaan kuistille pudonneen vaijerin, kun tajusi sen liikkuvan. Renkaanmallinen "vaijeri" koostui tuhansista pienistä toukista, jotka pyörivät myötäpäivään Körkköjen kuistilla.
Kyseessä ei ole ensimmäinen toukkien invaasio Körkköjen lähistöllä.
"Parikymmentä vuotta sitten lähitien yli meni parimetrinen ja tuuman paksuinen matojono", Heino Körkkö muistelee. Vanhempi kyläläinen kertoi aiemman ilmestymän nähtyään, että kyse on aarremadosta, joka vie aarteen luo.
"Ei tässä kuistin alla meidän tietääksemme aarretta ole", Körköt naurahtavat.
Oulun yliopiston hyönteistutkijalle Juhani Itämiehelle aarremadot ovat tuttu ilmiö, vaikka hän ei olekaan niitä itse päässyt näkemään.
"Kyse on harsosääskilajikkeen toukista, jotka ovat yhdessä kuoriutuneet esimerkiksi kompostissa tai heinäpaalissa. Niillä on merkillinen tapa lähteä liikkeelle yhteisenä kulkueena", Itämies kertoo.
Toukat kulkevat yhdessä hajuaistinsa avulla. Itämies arvelee, että pitkä, nauhamainen kulkue suojelee toukkia.
"Ne muistuttavat käärmettä, joten linnut jättävät ne rauhaan."
Vanha kansa uskoo, että jos aarremato kulkee sängyn alta, se vaikuttaa hedelmällisyyteen. Vanhan kansan kertomuksia sekin, että toukkanauhaa seuraamalla löytää aarteen.
Itämies kertoo tylsän totuuden: jono hajaantuu jossain vaiheessa ja toukat siirtyvät koteloitumaan maahan sammalten sekaan. Aikuisena niistä kasvaa harmittomia harsosääskiä, joiden yksi laji tunnetaan myös kotoisena kukkakärpäsenä.
Aikuisen harsosääsken pääsee kuka vain näkemään lähimmästä koiranputkesta, mutta aarremadon nähneet ovat harvemmassa.
"Joka vuosi meille tulee ilmoituksia aarremadoista. Moni ei pääse niitä näkemään eläissään", Itämies tietää.