riitta.korkeakivi@kaleva.fi
Tuskin on joulusta toivuttu, kun uudet lomasuunnitelmat alkavat pyöriä päässä. Taloustaantuma ja huoli ilmastosta pakottavat miettimään matkustustapaa ja kohdetta toiseen kertaan. Moni miettii, pitäisikö loma Egyptissä vaihtaa pyöräretkeen.
Lentomatkailusta on tehty ilmakehän pilaaja, vaikka siitä aiheutuu vain kaksi prosenttia ja epäsuorasti neljä tai viisi prosenttia maapallon kokonaispäästöistä. Lentojen päästöt ovat marginaalisia verrattuina esimerkiksi maataloudesta koituviin päästöihin.
Päästötöntä ja ekologisesti täysin kestävää tapaa liikkua ei olekaan. Ainoa mahdollisuus on pysyä kotona omassa mökissään.
Toisaalta matkustaminen on arvo sinänsä. Se on välttämätön ja ainoa keino tutustua muihin kulttuureihin ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Matkalla myös moni perhe on tiiviimmin yhdessä kuin tavallisesti. Kiistatonta on sekin, että suomalaiset saavat niukasti D-vitamiinia ja kaipaavat aurinkoa.
Lentomatkailussa piilee paljon potentiaalia myös uusiutuvien polttoaineiden ja uusien teknologioiden suhteen. Biopolttoaineita voidaan tehokkaimmin hyödyntää juuri lentokoneissa. Jos esimerkiksi levistä pystytään tuottamaan polttoainetta, hyötysuhde on valtava.
Kaikki inhimillinen toiminta jättää hiilijälkiä. Päivittäiset valinnat ratkaisevat, kuinka paljon. Järjen käyttö ei ole kielletty ekoteoissakaan. Suoria lentoja kannattaa suosia pitkillä matkoilla ja junaa lyhyemmillä. Asiallinen valistus tehoaa paremmin kuin fanaattinen ilmastomoralismi, joka herättää usein vastareaktioita.
Vapaaehtoinen päästömaksu lentolipusta antaa paremman omantunnon. Raha menee metsittämis- tai muihin ilmastonmuutosta hillitseviin hankkeisiin. Ekologisuus on iso kilpailuvaltti myös lentoyhtiöiden ja matkanjärjestäjien välillä. Elinvoimaisimmat, kekseliäimmät ja ympäristön kannalta edullisimmat vaihtoehdot jäävät lopulta jäljelle.
Liikkeelle lähtö korostuu, vaikka ekologisessa vertailussa pitäisi miettiä myös matkan kohdetta. Jos matkailu loppuu, seuraukset ovat monelle kehitysmaalle katastrofaaliset. Mitä enemmän elintaso nousee, sitä paremmin myös näissä maissa pystytään ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon.
Henkilökohtaisilla ympäristövalinnoilla on merkitystä, vaikka kokonaisuuden kannalta ne ovat pisara meressä ja auttamatta aivan liian hidas konsti päästöjen kasvun hidastamiseksi. Vain 14 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä tulee Euroopasta. Vuonna 2030 osuus on enää kymmenen prosenttia. Tarvitaan yhteiset, maailmanlaajuiset pelisäännöt ja valtava teknologian muutos, jotta maailma pelastuisi.
Ehkäpä suomalaiset ovat oikeassa siinä, että on arvokkaampaa tehdä arjen ekotekoja kuin luopua yhteisestä lomasta. Vain kuusitoista prosenttia luopuisi lomamatkailusta, mutta yli kolmannes olisi valmis kulkemaan töihin kimppakyydillä tai julkisilla, jos jokaisella olisi käytössään henkilökohtainen päästökiintiö.
Kiskoliikenteen ympäristövaltti on huomattu myös VR:llä, missä matkustajamäärät ovat nousseet rajusti. Toivoa sopii, että palvelukin pysyy perässä. Lomien alut ja loput ovat kuitenkin vielä pullonkauloja. Pohjoiseen on vaikea päästä hiihtolomalla, jos junien autopaikat myydään loppuun jo kesällä.