Töölön matkatoimiston kaatuminen ei ole tavallinen konkurssi. Se nostaa kysymyksiä yritysten sisäisestä valvonnasta ja siitä, onko lainsäädäntö ajan tasalla.
Matkatoimistojen konkursseja on nähty ennenkin. Vuonna 1998 kaatui Kymppimatkat turkkilaisen emoyhtiönsä vaikeuksien vuoksi, ja tuhannet asiakkaat jäivät vaille varaamaansa lomaa. Silloin yhtiön vaikeuksista oli kuitenkin jo etukäteen aavistus.
Pitkin Suomea toimivan Töölön matkatoimiston kaatuminen sen sijaan tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Asiakkailla ei ollut edellytyksiä epäillä tällaista voivan tapahtua. Yhtiön työntekijöilläkään ei ollut siitä aavistusta. Tyrmäävä oli myös tieto konkurssin syystä: matkatoimiston sisällä on jo vuosia ollut meneillään vakavia taloudellisia väärinkäytöksiä. Menestyvältä ja luotettavalta ulospäin näyttänyt yritys onkin ollut pelkkä kupla.
Hämmennystälisää vielä se, että konkurssin jälkeen ei ole ainakaan vielä selvää käsitystä edes siitä, mitä on tapahtunut, kuinka kavallukset on tehty, kuka on todellinen syyllinen, kuinka suurista rahasummista on kyse ja kuinka on mahdollista, etteivät tilintarkastajat havainneet mitään.
Yritysten kaatuminen ei ole uutta, mutta Töölön matkatoimiston tapaukselle ei hevin löydy vertailukohtaa Suomen viime vuosien taloushistoriasta. Tärkeä kysymys nyt on, onko kyseessä yksittäistapaus vai jonkinlainen jäävuoren huippu - onko samanlaisia tyhjän päällä toimivia yrityksiä muuallakin?
Tapaus on jo ristitty Suomen Enroniksi, vaikka mittakaavat ovatkin aivan erilaisia. Enron oli amerikkalainen energiajätti ja Yhdysvaltain suurimpia yrityksiä. Enron luhistui kuin korttitalo, kun sen sisältä paljastui valtavia kirjanpitosotkuja.
Töölön matkatoimiston konkurssin yksityiskohdat selviävät aikanaan mahdollisessa oikeuskäsittelyssä. Pikaisia johtopäätöksiä kannattaa välttää ennen kuin tosiasiat ovat kunnolla tiedossa. Ilmeistä silti on, että tapausta voi pitää varoitusmerkkinä: jossain vaiheessa valvonta on pettänyt pahasti. Näin siis voi käydä myös Suomessa.
Matkatoimiston asiakkaita kirjanpidon kiemurat ja syyllisyyskysymykset tuskin kuitenkaan paljon juuri tällä hetkellä kiinnostavat. Oleellisinta on tietää, mitä nyt oikein tapahtuu. Saako matkoista rahoja takaisin, jäävätkö tappiot itse kärsittäviksi, mitä tapahtuu matkalle? Konkurssin jälkeisinä päivinä näistä kysymyksistä on vallinnut suuri epäselvyys. Kymppimatkojen kaatumisen jälkeen asiat sujuivat hallitummin.
Yksi syy eroon on, että koko matkatoimistoala on nopean ja rajun muutoksen kourissa, eikä kymmenen vuoden takainen valmismatkalaki ole pysynyt perässä. Matkustajien omatoimisuus ja internetin käyttö matkojen ja hotellien varauksissa on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Samalla valmismatkan määrittely on yhä vaikeampaa, kun osia varataan matkatoimistosta ja osia hoidetaan itse.
Normaalitilanteessa tällä ei ole merkitystä, mutta juuri konkurssissa matkan määrittely tulee ratkaisevaksi. Lain mukaan vain valmismatkasta voi saada rahoja takaisin kuluttajavirastolta, johon yhtiöt tallettavat vakuussumman. Nyt korvausten saanti voi jäädä kiinni tulkinnoista, onko kyseessä valmismatka vai ei, ja asioiden selvittelyssä voi mennä kauan.
On ilmeistä, että valmismatkalaki on pikaisen uusimisen tarpeessa. Lainsäädännön ja vastuukysymysten sopeuttaminen internet-kaupankäyntiin tuskin on helppo tehtävä, mutta siihen on silti ryhdyttävä. Ei voi olla niin, että uuden teknologian käyttöönotto vie samalla asiakkailta kuluttajansuojan alta.