Helsinki-Vantaan kakkosterminaalin vastaantuloaulan neljä liukuhihnaa pyörivät alakuloisina, vain muutama hassu laukku selässään. Ulosmarssinutta maapalveluväkeä paikkaavat hätäapulaiset eivät ehtineet nostella matkatavaroita totuttuun malliin. Matkatavaroitaan odotteli runsaat sata ihmistä, toiset penkillä, toiset tyhjiin matkalaukkukärryihin nojaillen.
Kittilästä hiihtolomalta kotiin Espooseen matkannut Sanna Ranta oli odotellut matkatavaroitaan jo tunnin. Koneessa Rannalle ja seurueelle ilmoitettiin vain rappusten ja lentokenttäbussin mahdollisesta myöhästymisestä.
--?Onneksi on suklaata ja mukavaa seuraa, Ranta tuumi. Vielä häntä ei ruvennut hermostuttamaan.
Rauhallisesti odottivat myös Jari ja Tarja Lyijynen viisivuotiaan Maxinsa kanssa. Dusseldorfin-matkalta paluu tyssäsi heilläkin Helsinki-Vantaan matkatavarahihnojen viereen ainakin puoleksitoista tunniksi. Lyijysen perheen lopullinen määränpää oli Lappeenranta, mutta heille ei ollut kerrottu, korvattaisiinko hotelli, jos he joutuisivat viettämään siellä yönsä.
Melkein jokainen odotusaulan lattianeliö oli ahdettu täyteen varhaisempien lentojen matkatavaraa. Edellispäivän lentomatkustajien tavaroita oli niitäkin jäljellä valtava kasa.
Kittilän hiihtoporukan hermo pettää lopulta, kun toinen odotustunti on melkein vierähtänyt.
--?Nyt me ollaan hiiltyneitä, Sanna Ranta puhisee suunnistaessaan ulko-ovea kohti. Hänen seurueensa on päättänyt jättää laukut kentälle.
--?Kun eivät voineet sanoa, ettei ne laukut tule ehkä lainkaan! Me lähetään, ciao!