Televiestintäyhtiö Elisa näytti mallia miten maailma nykyään toimii. Moraalilla tai yhteiskuntavastuulla ei ole enää mitään väliä, kunhan pörssikurssit saadaan osoittamaan taivasta kohti. Ja niinhän tässäkin tapauksessa tuli todistettua: pörssiyhtiö voi hyvin, kun ihmiset voivat pahoin.
Irtisanominen on kova paikka. Vaikea kuvitella, mikä suomalaista työntekijää voisi enempää syödä kuin huomio siitä, ettei hänen työpanostaan enää tarvita. Ihmisellä ei ole näinä aikoina juuri arvoa, kun raha on ainoa mittari. Nyt ei etukäteen voi enää edes arvata kuka milloinkin ja mistä syystä saa lähteä.
Vielä viime vuosikymmenellä työnantaja irtisanoi ne, jotka eivät pysyneet yhä kiristyvässä tahdissa mukana. Sitä ihmetellessä vauhti vain kiihtyi: nyt irtisanotaan se, johon arpa osuu. Ammattitaidolla tai koulutuksella ei ole niin väliä.
Nyt on väliä omistajien ja johtajien intresseillä. Työnantajat tuntuvat julkisuudessa puhuvan siitä kuinka henkilöstön hyvinvointi on yrityksen yhteinen hyvä, se kaikkein tärkein menestystekijä. Käytännön elämässä hyvät tavat ovat unohtuneet: työntekijä sitoutetaan työhönsä, mutta vastalahjana on epävarmuus tai irtisanominen.
Yhteiskuntamme rakenteelliset viat kääntyvät nykyään jotenkin aina yksilön viaksi. Uusliberalismin arvostelija arvotti aatetta muinoin lauseenparrella: "Oma vika, kuka käski olla sika."
Vihdoin ja viimein alkanut keskustelu yritysten moraalista ja vastuusta on hyvä asia, mutta poispotkituille sillä on enää symboliarvo. Yhä epäinhimillisemmäksi muuttuvan työelämän suunnanmuutos on tosiasia.
SAK:n johtaja Kirsti Palanko-Laaka pelkää, että markkinat hoitaa työelämän inhimillistämisen luultavasti vasta sitten, kun työnantajat ovat pakkotilanteessa ja joutuvat kilpailemaan niukkenevasta työvoimasta. Mitähän kaikkea tuota ennen ehtiikään tapahtua?
Hallituksen työllisyysseminaarin alla julki putkahtanut Sitran Pomot ja perhe-raportti oli kuin nyrkki silmään. Sen tulosten mukaan suomalaisten työnantajien näkökulmasta työntekijöiden perheitä ei itse asiassa ole edes olemassa.
Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta jutellaan vain työkavereiden kanssa. Yrityksen johtoa aihepiiri kiinnostaa vain pakon edessä, eikä arkea helpottavia ratkaisuja etsitä saati ymmärretä niitä kilpailuvalteiksi.
Työn ja perheen yhdistämistä helpottavien järjestelyjen tarvetta ei useimmilla työpaikoilla ole selvitetty, eikä esimerkiksi lakisääteisten järjestelyjen käyttöä tai kustannuksia ole arvioitu lainkaan. Mutta totuuden nimissä on paljastettava, että meillä on työpaikkoja, joissa työntekijät voivat järjestellä itse työaikansa. Ehkä yllättävää, ehkä ei: kumpikin osapuoli hyötyy!
Elisan kuva ei ihan heti puhdistu. Työministeri Tarja Filatov lohduttaa ja lohduttautuu nyt sillä, että muut yritykset saattavat pohtia omia ratkaisujaan miettimällä mitä temppu yrityksen julkikuvalle teki. Voihan näin olla, mutta taloudellinen voitto vetää kuitenkin näinä aikoina puoleensa kuin sairaalat MRSA-bakteeria. Ja lopulta: rahastahan molemmissa tapauksissa on kyse.
Jos sairaaloiden kunnosta ja hygieniasta ei pidetä huolta, leviävät bakteerit suomalaissairaaloissa pian kuin Etelä-Euroopassa jo kauan ennen meitä.
Seitsemän vuotta sitten suomalainen nainen joutui ateenalaiseen sairaalan leikkauspöydälle loukkaannuttuaan liikenneonnettomuudessa. Sairaalabakteerin vuoksi yksijalkaisena elämäänsä viettävä nainen kertoi kreetalaiskahvilassa tarinaansa, jonka päätteeksi hän naurahti: "Ajatelkaa näitä kreikkalaisia, meillä ei sentään sellaista pääse tapahtumaan."
MRSA tai ei, bakteerit viihtyvät nyttemmin myös suomalaissa sairaaloissa.