Säkkiä säkin päällä, seinästä seinään ja lattiasta kattoon. Kirjava muovikassivuori täyttää koko ison hallin ääriään myöten. Näky voi hätkähdyttää tottumatonta.
"Voi, eihän tässä ole vielä paljon mitään! Pitäisi olla oikein kunnon vuori tavaraa", Miia Timonen nauraa lajittelupöydän ääressä ja viikkailee tottuneesti vaatteita eri lajitteluastioihin. Hän on töissä Pelastusarmeijan kirpputorin varastomyymälässä Oulun Rajakylässä.
Varaston ja ahkerien käsiparien läpi kulkee vuodessa noin puoli miljoonaa kiloa tavaraa, joten kasojen katoamista ei tarvitse ainakaan ihan heti pelätä. Kahta kuukautta kauempaa yksittäinen vaate ei kuitenkaan varastossa lajittelua odottele, sillä pitempään pusseissa säilytetyt käytetyt vaatteet voivat alkaa haista.
"Voisihan joku tästä vaatepaljoudesta ahdistua, mutta itse tykkään työstäni kovasti", Timonen juttelee.
Rajakylän toimipisteessä aamu alkaa autolastien purkamisella. Autot hakevat päivittäin keräyslaatikoihin tuodut lahjoitukset varastoon lajiteltaviksi. Aamulla jaetaan myös päivän työt kersantti Matti Arhippaisen johdolla. Myymälän puolella on aina kaksi henkilöä, kuljetuksessa ja lajittelussa taas omansa.
"Lisäksi on yhdyskuntapalveluksen suorittajia ja työharjoittelijoita kymmenkunta. Yhteensä meitä on nelisenkymmentä, kun lasketaan mukaan Oulun myymälöiden lisäksi myös Raahen, Tornion ja Kemin pisteet", Arhippainen laskee.
Tavaravuori on valtava myös SPR:n Kontin Oulun-varastossa, jossa Heidi Kyllönen seisoo kirjakasan keskellä lajittelupuuhissa.
"Tänne lahjoitetaan kaikkea mahdollista. Sellaisiakin tavaroita, joita en olisi aiemmin voinut kuvitellakaan", hän kertoo selatessaan rajatiedosta kertovaa opusta.
Nuottasaaressa sijaitsevan Kontin arki on kiireistä mutta vaihtelevaa. Pihassa töröttävät keräyslaatikot täyttyvät vikkelästi, ja niiden pursutessa tavaraa otetaan vastaan myös sisällä.
Kun lahjoitettu vaate tuodaan laatikosta Kontin lajittelupisteeseen, se tutkitaan huolella. Myyntikuntoiset viedään myyntiin Kontti-kierrätystavarataloon, ja osa vaatteista päätyy avustuksina erilaisille katastrofialueille. Apua ei tuputeta, vaan tavaraa lähetetään maailmalle pyyntöjen mukaan. Alueilla, joilla tapahtuu usein esimerkiksi tuhoisia mutavyöryjä, paikallisten Punaisten ristien työntekijät osaavat pyytää apua jo etukäteen. Pienemmät katastrofit eivät päädy otsikoihin, mutta se ei tarkoita, etteikö apua tarvittaisi jatkuvasti.
Kansainväliseen apuun päätyville vaatteille on määritelty tarkat kriteerit, sillä ne lähetetään kauas tilanteisiin, joissa suojaa todella tarvitaan. Lähtevissä vaatteissa ei saa olla loukkaavia tekstejä tai kuvia eivätkä ne saa olla liian paljastavia. Luonnollisesti vaatteiden on myös oltava puhtaita ja ehyitä, sillä vastaanottajilla ei ole aina mahdollisuutta korjata tai pestä niitä. Konteista tullut vaate on lähtenyt SPR:n logistiikkakeskuksen kautta muun muassa Kazakstaniin, Tadzikistaniin, Mongoliaan ja Kirgisiaan.
SPR:n vaateapu on aina vastaanottajilleen ilmaista. "Uhrien on ehdottoman tärkeää saada apua maksutta, etteivät he joutuisi vielä kaiken muun lisäksi velkakierteeseen", kertoo SPR:n logistiikkakoordinaattori Ari Mäntyvaara.
Myös Pelastusarmeija vie vaatteita ulkomaille. Tänä vuonna matkaan on lähtenyt ainakin viisi rekkalastillista, jotka päätyvät Norjan Pelastusarmeijan kautta Puolaan ja Murmanskiin. Etelä-Suomesta lähtee avustuskuormia myös Afrikkaan. Tavaraa menisi paljon Venäjällekin, mutta kalliiden tullimaksujen takia vienti ei kannata. Vastaanottaja maksaa pienen maksun Pelastusarmeijan vaateavusta.
"Kun vaatteille lyödään jokin hinta ja ne kuljetetaan alusta loppuun tiettyä kanavaa pitkin, toiminta on kontrollissa ja apu saavuttaa määränpäänsä paremmin. Jos taas vain villisti jaellaan, hommasta menee idea", Arhippainen pohtii.
Lahjoittamisen ja ostoksilla käymisen lisäksi auttaa voi myös antamalla aikaansa. Kuka tahansa voi ryhtyä vapaaehtoistyöntekijäksi, sillä työtehtävät ja -ajat räätälöidään kullekin sopiviksi.
"Meillä käy esimerkiksi sellaisia rouvia, jotka ovat käyneet täällä Oulun Kontin perustamisesta asti, siis lähes kymmenen vuotta. Samoin osa aikaisemmin palkkatuella työllistetyistä käy nyt tekemässä hommia vapaaehtoisesti. On siis todella monia tapoja auttaa", työnsuunnittelija Tellu Mattila vinkkaa.