Maapallon, tämän keskikokoisen planeetan, ympärysmitta on noin 40 000 kilometriä. Jos Jani Sievinen olisi 27 vuotta sitten pikkupoikana lähtenyt uimalla matkalle maailman ympäri, olisi hän pian takaisin kotona.
Absurdi ajatus -- totta kai -- mutta kertoo hyvin sen, että kohta 31 vuotta täyttävä Sievinen on todellakin pyhittänyt leijonanosan elämästään uimiselle. "37 000 kilometriä", Sievinen toteaa harjoituskilometriensä määrän.
25 metriä tuohon suuntaan ja 25 metriä tähän suuntaan, välillä harjoittelua 50 metrin altaalla. Maisemat eivät vaihdu, eikä eri tyylejäkään ole kuin muutama. Lenkkipolulla voi tarvittaessa jutella harjoituskaverinsa kanssa, mutta altaassa uimari on suorituksensa aikana yksin.
Rankkaa, vaativaa, yksitoikkoista. Sitkeyttä, henkistä voimaa ja keskittymistä.
Vaikka uinti on ollut Sievisen elämän johtolanka, ei hän väitä, etteikö lähes 30 vuoden aikana olisi välillä tuntunut kyllästyttävältä ponkaista jälleen kerran uima-altaaseen -- omalle työpaikalleen. Aivan samalla tavalla kuin opettaja voi kyllästyä välillä opettamiseen tai leipuri leipomiseen.
"Tämä on ollut niin iso osa elämääni, että tällä hetkellä tuntuisi aivan turhalta lopettaa."
Matka kohti Pekingiä
Ateenan olympialaisten epäonnistumisen jälkeen kuiskinta kävi kovana: "ei se enää jaksa jatkaa". Mutta syksyllä tapahtui juuri päinvastoin, Sievinen alkoikin puhua Pekingin olympialaisista -- ja jopa vuoden 2012 kisoista.
Jatkamispäätös oli monelle yllätys, mutta Sievisen mukaan mitään päätöstä ei ollut olemassakaan.
"En missään vaiheessa edes ajatellut lopettamista. En usko, että se ylipäätään tapahtuu mitenkään sormia napsauttamalla, vaan päätös kypsyy hitaasti mielessä. Kritiikki on aina tervetullutta, mutta tärkeintä on itse tietää omat mahdollisuudet ja realiteetit", Sievinen sanoo.
Uintilegenda on Pekingin kisojen aikaan 34-vuotias. Miten Sievinen näkee mahdollisuutensa tällä hetkellä?
"En ajattele olympialaisten kultamitalia enää samalla tavalla kuin nuorempana, mutta olympiamitali on realistinen tavoite. Fyysisesti se on täysin mahdollista."
Mitaleita vino pino
Atlantan olympialaisissa vuonna 1996 maailmailmanmestari ja ME-mies Sievinen oli ennakkosuosikki. Unkarin Attila Czene löi kuitenkin 200 metrin sekauinnin päätteeksi kätensä kaakeliin pari kymmenystä ennen suomalaista.
"0,22 sekuntia. Ei se pettymys häivy koskaan pois, mutta se tasoittuu", Sievinen kuvailee iän merkitystä.
On Sievinen voittanutkin muutaman kerran. Sitä Sievinen ei tiedä, kuinka monta sataa kertaa hän on hypännyt SM-kisojen altaaseen, mutta mitalimäärästä löytyi perjantaina päivällä yllättävästi faktaa.
"131 aikuisten mitalia."
131 mitalia ei ole uimarille pelkkää mielestä poistunutta huttua.
"Muistan niistä mitaleista ehkä 80 prosenttia. Nyt varsinkin kun ikää on tullut lisää, jokainen SM-mitali on entistä makoisampi. SM-kisojen arvo ei ole minun silmissäni pudonnut ollenkaan", Sievinen sanoo.
Arvokisoista, EM-, MM- ja olympiatasolta, Sievinen on rohmunnut tasan sata mitalia vähemmän kuin aikuisten SM-kisoista.
"Muistan ne kaikki erittäin hyvin. En tietenkään itse uintia, mutta ne tapahtumat."
Vesi tuntee Sievisen ja Sievinen tuntee veden.
"Minulla on hyvä suhde veteen, se on toinen kotini. Altaassa pääsen eroon normaalielämän murheista ja huolista."
Jossain vaiheessa Sievinen lopettaa pitkän uransa kansainvälisellä tasolla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän pysyisi poissa kansallisen tason kisa-altaista.
On siis täysin mahdollista, että Oulun SM-uinneissa joskus pitkälti 2010-luvun puolella ui radalla neljä kokenut nelikymppinen Jani Sievinen.
"Se on mahdollista."