Pohjoissuomalainen ydinvoimakeskustelu on kevättalven aikana saamassa aivan uudenlaista latausta. Seuraavien kuukausien aikana niin Simossa kuin Pyhäjoellakin valmistellaan historiallista päätöstä siitä, hyväksyykö kunta rajojensa sisälle ydinvoimalan vai ei.
Päätös on mittaluokaltaan huima: Se on taloudellisesti valtava ja eettisesti herkkä. Yksittäisen valtuutetun on otettava vastuu tulevistakin sukupolvista, ja myös rajan takaisista naapureistaan.
Jo tähän mennessä käydyn keskustelun perusteella on nähty, että ydinvoima ei jätä ketään kylmäksi. Vastustajat ja kannattajat lyövät toisiaan asia-argumentein ja tunteiden tulisilla hiilillä. Maallikon on mahdotonta kaivaa neutraalia kokokuvaa teknologisesti vaikeasti hahmotettavasta kokonaisuudesta, jonka ympärillä asiantuntijatkin riitelevät keskenään. Tuskin missään muussa asiassa tavallinen kuolevainen on niin paljon insinööritaidon varassa. Jos Tshernobylissä ei olisi pamahtanut, luotto insinööreihin olisi nykyistä vankempi.
Keskustelu kiihtyy kesää kohden. Sitä jatketaan muun muassa torstaina Kemissä ja reilun viikon päästä Oulussa, kun vastustajat jalkautuvat mielenosoitukseen.