Pesäpallo: Lippo kaipaa ri­pauk­sen ren­tout­ta koh­ta­lon­ot­te­luun Sii­lin­jär­vel­le – "Turha varman päälle te­ke­mi­nen pitää saada pois"

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Mat­kal­la Ainon mai­se­mis­sa

Kuhmo Moottorivene kyntää kohisten Lentuanjärven kuulaansinistä selkää.

-


Kuhmo
Moottorivene kyntää kohisten Lentuanjärven kuulaansinistä selkää. Silmänkantamattomiin siintävää erämaata täplittävät pienet hiekkaiset lahdenpoukamat ja ulappaa kohti työntyvät niemenkärjet. Vaikka muutamia kesämökkejäkin pilkottaa puiden keskeltä, rakennuskiellossa olevat rannat ovat säilyneet ihmeen koskemattomina.

Näissä samoissa maisemissa kansallistaiteilija Akseli Gallen-Kallela viimeisteli yli sata vuotta sitten luonnoksia kalevalaista suurtyötään, kolmeosaista Aino-triptyykkiä varten.

Taiteilija, joka vuoteen 1907 saakka tunnettiin Axel Gallenin nimellä, oli toukokuun 20. päivänä 1890 vihitty Helsingissä neiti Mary Slöörin kanssa. Jo samana päivänä nuoripari suunnisti häämatkalle Viipurin kautta Kuhmoon ja Vienan Karjalaan.



Lentiiraan saakka ja Venäjän Karjalaan


Gallenit majoittuivat aluksi Kuhmoniemen pappilaan, mutta taiteilijaa ajoi vimmainen kaipuu päästä syvemmälle erämaahan, Kalevalan kansan juurille.

Matkalaiset päätyivät Lentuan rannalle Lapinsalmen torppaan, josta pariskunnalle järjestyi pikkuinen tupa asuttavaksi.

Kuhmossa nuorenparin seuraan liittyi Akselin hyvä ystävä, ruotsalainen taidemaalari ja kreivi Louis Sparre, johon Gallen oli tutustunut Pariisissa opiskellessaan. Kalevala-kuumeen tartuttamalle kreiville tyhjennettiin asunnoksi torpan maitokamari.

Seurue majaili Lapinsalmessa useita viikkoja. Taiteilijat keräsivät aamuisin maalaustarvikkeensa ja piirustusvälineensä, ja astuivat soutuveneeseen, jonka keula kääntyi usein kohti läheisen Salonsaaren, Sammakkoniemen tai Kotasaaren rantoja.

Pitemmät retket ulottuivat Lentiiraan saakka, josta kesän edetessä matka jatkui jalkaisin ja venekyydillä pariksi viikoksi Venäjän Karjalaan Miinoaan ja Akonlahteen.

Gallenilla oli repussaan myös kaksi kameraa, joilla hän ahkerasti ikuisti Lentuan rantoja, aittoja ja asumuksia sekä paikallisia asukkaita.



Mary-rouva toimi
Ainon mallina


Seurue ei sattumalta etsiytynyt Kuhmon korpeen ja soiden keskelle sääskien syötäväksi.

Senaatti oli tilannut Axel Gallenilta Kalevala-aiheisen taulun. Aino-triptyykin piti sopimuksen mukaan valmistua lokakuuksi 1891, mutta se esiteltiin yleisölle aikataulustaan myöhästyneenä vasta seuraavana keväänä.

Gallenia ajoi Kainuun erämaahan myös kaksi kilpailua, joissa hän mieli voittoa. Savo-karjalainen osakunta oli julistanut Kalevala-aiheisen kuvituskilpailun, ja Helsingin yliopiston juhlasali aiottiin koristaa seinämaalauksilla lähestyvää 250-vuotisjuhlaa varten.

Aino-triptyykin keskiosasta on selvästi tunnistettavissa Lentuan Salonsaaren kulmilta avautuva järvimaisema, joskaan taulun erämaaidylli ei ole suora jäljennös alkuperäisestä Lentuan luonnonmaisemasta.

Gallen oli luonnostellut Aino-triptyykkiään jo vuokra-ateljeessaan Pariisin Montmartrella. Hän jatkoi akvarellien ja guassien työstämistä Keski-Suomessa Ruovedellä, jonne hän Pariisista kotiuduttuaan oli vetäytynyt työskentelemään yhdessä ystävänsä Louis Sparren kanssa.

Ainon maisemaa ovat tähän päivään mennessä muokanneet myös vuosisataiset metsänhakkuut ja uittotyöt. Esimerkiksi taulun keskiosan pientä saarta ei enää ole olemassa. Se purettiin 60-luvulla pois irtouiton tieltä.

Ainon itseoikeutettuna mallina toimi Akselin vastavihitty puoliso. Mary Gallenin herkät piirteet on helppo tunnistaa triptyykistä. Nuorikon rinnalla Gallen yritti käyttää mallina myös nuorta kuhmolaistyttöstä.

Väinämöisen malliksi Gallen löysi Lentiiran perukoilta Rimmin Uljaskana tunnetun pitkätukkaisen ja tuuheapartaisen Elias Ahtosen, joka oli kuin ilmetty soreaa Ainoa kosiskeleva vanha Väinämöinen.

Taulun Väinämöisen vene oli sama Lapinsalmen torpan puuvene, jolla herrasväkeä soudettiin Lentuan maisemissa. Veneen airot olivat Gallenin ihailemaa vanhaa kuhmolaista tekoa.

Lapinsalmen torpassa elettiin suuressa köyhyydessä ja puutteessa. Ihmettelemistä riitti puolin jos toisin.



Ihailivat pettua mutta söivät itse vehnästä


Karkeaan pettuleipään tottuneet lapset eivät olleet eläessään nähneet saatikka maistaneet vehnäsämpylöitä, joita Mary-rouva leipoi matkalaisille.

Gallen puolestaan ihaili petäjäisen leivän karaiseman kansan sitkeyttä ja elinvoimaa. Kallela-kirjassaan taiteilija kirjoittaa nähneensä Kainuun sydänmailla erittäin tervettä ja hyvinvoipaa väkeä, vaikka niillä seuduin saatiin usein panna pettua jauhojen sekaan:

"Mutta he olivat elämänsä aikana oppineet laittamaan ruokansa oikein: leipoivat leipänsä hämäläiseen tapaan reikäleiväksi, paistoivat sen läpeensä kypsäksi ja sitten kuivattivat sen kovaksi - se oli ihanneleipää! Muuna ruokana oli niukanlaisesti perunoita, tuoretta tahi suolattua kalaa, joskus kuivaa poronlihaa tahi linnuntäkyjä. Mitäpä muuta ihminen kaipaa, kun tärkein, ruisleipä, on kunnollisesti valmistettu", Gallen ylisti tavalla, jota nykyajan terveysvalistajakin ihailisi.

Kainuun nälkämailta Gallen kertoi löytäneensä aitoa, ruumiillista sisua: "Heillä oli pienet lihakset, pitkät jänteet ja rasvaton nahka. Mutta panipas sellaisen miehen soutamaan päivät pääksytysten, tahi kantamaan konttia viikkokaupalla sydänmaitten nevoilla, - ei väsymyksestä tietoakaan! - Niillä seuduilla en tavannut koskaan sellaisia suursyömäreitä kuin etelämpänä."



Häämätkalla syntyi seesteinen Iltarauha


Lentualla ja Lentiirassa vietetyt viikot olivat tuotteliasta aikaa. Aino-triptyykki ei lopullisesti valmistunut erämaaoloissa, mutta kun pariskunta läksi paluumatkalle kohti Helsinkiä, kolmeosaisesta teoksesta oli runsaasti pitkälle vietyjä luonnoksia ja malliharjoituksia.

Triptyykki aloitti Gallen-Kallelan laajan kalevalaisten teosten sarjan. Kuhmosta ja Vienan Karjalasta kertyi runsaasti myös muita luonnoksia, maalauksia, lyijykynäpiirroksia ja valokuvia.

Yksi seesteisimmistä häämatkalla syntyneistä töistä on Iltarauhaksi nimetty öljymaalaus vuodelta 1890. Taidehistorioitsija Onni Okkonen on nimennyt sen "pieneksi helmeksi" ja "gallenilaiseksi idylliksi" Gallen-Kallelan elämää ja taidetta luotaavassa kirjassaan vuodelta 1949.

Taiteilija ikuisti Iltarauhan myös kamerallaan. Kuvassa ja maalauksessa Lapinsalmen torpan isäntä istuu aittansa portailla piippua poltellen. Katsojalle syntyy mielikuva kesäisestä lauantaiehtoosta, kun viikon työt on tehty ja sauna on lämpenemässä ja lehmisavut kohoavat pellonlaidassa.



Aitat tallella, tila kesäasuntona


Lapinsalmen tila Iltarauha-aittoineen on yhä samalla paikalla Kuhmon Lentualla kuin Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa 120 vuotta sitten. Historiallisista aitoista ja vajoista sekä uudemmista asuinrakennuksista on pidetty esimerkillisen hyvää huolta.

Lapinsalmen yksi aikakausi päättyi puolenkymmentä vuotta sitten kun tilan silloinen isänsä Oiva Kyllönen kuoli. Sen jälkeen tila tiettävästi siirtyi hänen leskensä Elsa Kyllösen ja perheen aikuisten lasten omistukseen ja sitä käytetään nykyisin vapaa-ajan asuntona.

Oiva Kyllönen tunnettiin Kuhmossa järkähtämättömänä perinteen vaalijana, joka ei halunnut nurkilleen Gallen-Kallelan jalanjäljissä kulkevia turisteja ja muita tunkeilijoita. Paikallinen väki ei myöskään lyö rumpua teiteilijan nimellä ja historialla.

Kuhmon matkailuväki järjesti 80-luvulla kamarimusiikkivieraille maksullisia veneretkiä Lentualle Aino-taulun maisemiin, mutta nekin on lopetettu jo aikaa sitten.



Rohkea ukko ajaa nuorta naikkosta


Ateneumin kokoelmiin kuuluva Aino-triptyykki esiteltiin heti valmistuttuaan Pariisissa keväällä 1892. Arvostelijat kiittelivät Axel Gallenin taiteellista suoritusta, mutta vierastivat taulun kalevalaista tarua tulvivaa aihetta.

Pariisin vallannut symbolistinen taidesuuntaus vieroksui Gallenin realistista maalaustapaa. Le Tems -lehden taidearvostelijan mukaan "skandinaavisesta tarustosta oleva aihe on vaikea muiden ymmärtää ja kuvaa se nuorta naikkosta, jota kylmään veteen ajaa takaa pitkäpartainen rohkea ukko".

Suivaantunut taiteilija palasi vaimoineen oikopäätä Suomeen, pakkasi kimpsut ja kampsut ja läksi perheineen pohjoisen erämaahan, tällä kertaa Kuusamon Paanajärvelle.