Rovaniemellä on virinnyt keskustelu Lapin yliopiston niin sanotuista matkalaukkuprofessoreista, jotka käyvät kaupungissa päivän pari viikossa mutta asuvat vakinaisesti muualla. Yliopiston hallitus suunnittelee nyt professoreille neljän päivän läsnäolopakkoa viikossa.
Matkalaukkuprofessuurit ovat tyypillisesti uuden, aloittavan yliopiston pulma. Kun asioita polkaistaan liikkeelle, henkilökuntaa ei usein paikan päältä löydy, ja rekrytointeja tehdään pitkin maata. Tämä ilmiö rasitti aikoinaan Ouluakin, mutta se on kadonnut jo kauan sitten lähes täysin. Oulussa läsnäolovelvollisuus säädettiin jo 1980-luvulla, ja nykyään nimitettävien professorien asettuminen pääsääntöisesti kaupunkiin on itsestäänselvyys. Yksittäiset elämäntilanteet voivat tietysti vaihdella, kuten kenellä tahansa, ja tietty liikkuvuus ja kontaktien ylläpito on näissä töissä yleensä eduksi.
Lapin yliopisto on yhä nuori, mutta ei enää mikään aloittava opinahjo. Asioiden olisi pitänyt jo vakiintua, mutta silti yliopiston noin 60 professorista puolet asuu muualla kuin Rovaniemellä. Tällainen tilastollinen jakauma on epänormaali, eikä ole ihme, että rehtori Esko Riepulan vetämä hallitus on pohtinut asiaa.
Mikään yksiselitteisen helppo tilanne ei ole, sillä läsnäolovaatimus voidaan katsoa epäluottamuslauseeksi sellaisia professoreita vastaan, jotka ovat hoitaneet opetustyönsä moitteetta muualta käsin jo vuosikausia. Tutkimustyön kannalta muualla asuminen voi joskus olla hyvä ratkaisu, mutta usein taustalla ovat yksinkertaisesti perhesyyt.
Yliopiston tehtävä on kuitenkin katsoa kokonaisuuden etua. Matkalaukkuprofessoreiden suuri määrä tuo väliaikaisuuden tuntua, ja opiskelijoille henkilökunnan täysipainoinen sitoutuminen on ilman muuta eduksi. Kaikkea kanssakäymistä ei voi hoitaa sovittuina vastaanottoaikoina tai sähköpostilla.
Lapin yliopiston hallituksen suunnitelmat ovat eräänlainen kypsymisen merkki. Vanhoilta professoreilta tuskin voi jälkikäteen edellyttää jotain, mitä ei aikanaan ole sovittu, mutta uusissa nimityksissä asia on toinen. Rovaniemi on kasvattanut jo omaa tiedeyhteisöään, ja lähtökohtaisena odotuksena voi hyvin pitää professorien asettumista osaksi sitä.
Vaatimus saattaa karsia joitakin hakijoita, mutta hyvät akateemiset työpaikat ovat Suomessa niin harvassa, että päteviä halukkaita varmasti riittää. Ainakin Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa vastaavaan käytäntöön on siirrytty ilman ongelmia.
paakirjoitus@kaleva.fi