Muistatteko Jorma Ollilan vetämän maabrändityöryhmän?
Tuli kiusallisesti mieleen Urheilugaalasta jokunen ilta sitten. Smokkeihin sonnustautunut väki odotti paikalle pari kertaa olympiakultaa voittanutta ex-kilpajuoksijaa Sebastian Coeta. Paroni Coe oli aktiiviuransa varrella osoittautunut monta kertaa kilpakumppaneitaan nopeammaksi, ehtinyt maaliin ensimmäisenä.
Helsinki-Vantaan lentoasemalle ei edes Coe pärjännyt. Urheilugaalailtana juhlakuteet olivat matkalaukussa ja matkalaukku jumissa lentoasemalla. Aikataulut pettivät. Coe koukkasi lehtitietojen mukaan ostoskeskus Jumboon ostamaan vyön ja solmion. Niillä ja parilla keventävällä herjalla hän selvisi smokkirivien keskellä.
Onneksi on sentään Jumbo, jos sattuu jetin kanssa olemaan ongelmia.
Matkalaukku symbolisoi suomalaisen yhteiskunnan tilaa. Laukkujen liikuttelu lentoasemilla, yksi maailman yksinkertaisimmista hommista, on onnistuttu sotkemaan niin pahoin, että kuva hyvin toimivasta maasta murenee vauhdilla.
Mene siinä sitten kehumaan korkean osaamisen Suomea, hienoa tutkimusta ja mitä tahansa edistystä tässä maassa. Tänne tullut muistaa pitkään sen, ettei saanut vaihdetuksi kalsareitaan, joutui odottelemaan kentällä kenties satojen muiden kanssa, myöhästyi kokouksesta tai joutui tinkimään yöunistaan ja menemään sen takia huonosti valmistautuneena tärkeään tapaamiseen. Suomi näyttäytyy banaanitasavaltana.
Coe on muuten Lontoon olympialaisten järjestelykomitean puheenjohtaja. Hänen kohdallaan matkalaukkujen viivästely ei ole pelkkä yksittäinen moka, se on Suomen maabrändiä rasittava moka. Eikä siinä auta viisastelu, että ei meidän tarvitsekaan olla kaiken maailman ulkomaanpellein edessä rähmällään.
Coe sattui olemaan näkyvä hahmo, joka antoi myös suomalaisen lentomatkustajan tuskalle kasvot.
Finnairille matkalaukkuhäslinki on käynyt kalliiksi, eikä vain rahassa mitaten. Maine on kärsinyt.
Kun matkalaukku sattuu olemaan hyvin tyypillinen matkustajan tarvike, jonka liikuttelu on lentoyhtiön ydintoimintaa, myöhästelevät laukut antavat signaalin siitä, ettei firma ole enää kenenkään näpeissä.
Finnairissa säästökuuri on seurannut toistaan. Viime kesäkuussa yhtiö ilmoitti jälleen 100 miljoonan kululeikkauksista. Niistä 70 miljoonaa otetaan henkilöstöstä. Lentoemännät ja stuertit suostuivat alentamaan palkkaansa, tekniikasta napattiin toistakymmentä miljoonaa ja cateringista 60 henkilötyövuotta.
Ihmetellä ei pidä, että kinaa syntyy asiasta jos toisestakin. Henkilöstö on vedetty melkoisen mankelin läpi.
Kuvaavaa on sekin, että matkalaukkupinojen setvijäksi haettiin ay-politiikan järeintä reservissä olevaa kalustoa, ex-valtakunnansovittelija Juhani Salonius. Mutta kyse ei olekaan vain Finnairista, mikä tahtoo unohtua joka käänteessä.
Suomalaisena lentoyhtiönä Finnair on ollut tae sille, ettei Suomesta tarvitse lentää bisneksen perässä maailmalle Tukholman, Kööpenhaminan tai Frankfurtin kautta. Suorat yhteydet Aasian kasvukeskuksiin ovat pitäneet Finnairin, Helsinki-Vantaan ja miksei koko Suomen ilmailun maailmankartalla. Nyt koko strategia, joka on johtanut hyviin tuloksiin sekä Finnairin että maan kannalta, on vaarassa lentoasemille juuttuneiden laukkupinojen takia.
Kasvavat laukkupinot tarkoittavat kasvavia tappioita. Olisi aikamoinen sääli, jos Finnair lakkaisi olemasta sinivalkoinen lentoyhtiö. Kansantaloudelle lankeava lasku Helsinki-Vantaan matkalaukuista nousisi suorastaan hirmuiseksi. Suomesta tulisi entistäkin enemmän periferia.
Helsinki-Vantaalla nähty on hölmöilyä, johon Suomella ei kerta kaikkiaan ole varaa.
Mitä mahtaakaan Jorma Ollilan valtuuskunta kertoa Suomesta. Työn pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä. Valtuuskunnan tarpeellisuutta perusteltiin sillä, että "maabrändi on taustatekijä menestykselle ja hyvinvoinnille. Huono kuva tarkoittaa pahimmillaan riskiä taloudellisesta ja poliittisesta taantumasta".
Maailman korruptiottomien listalla on liu´uttu alamäkeä, oma suosikkikirjailija kertoo tanskalaisessa televisio-ohjelmassa suomalaisten miesten olevan vaimonpieksäjiä, lentokentällä kadottaa helposti matkalaukkunsa, lentokoneet myöhästelevät ja lääkärintoimen pääsyvaatimuksena joissakin terveyskeskuksissa on pelkkä hyvä käytös.
On siinä Ollilalla ja kumppaneilla tekemistä, ettei Suomea nähdä maailmalla riskinä. Ja paljolti vain sen vuoksi, ettei täällä saa matkalaukkuaan ajoissa.