Matkakeskuksen kaavaehdotus on tulossa teknisen lautakunnan käsittelyyn ensi tiistaina käytännössä samanlaisena kuin oli talvella nähtävillä. Ehdotuksesta jätettyihin 16 muistutukseen ja seitsemään lausuntoon on vastattu, mutta muutoksia niistä ei juuri mukaan tarttunut.
Asiaa on käsitelty jo niin pitkään, että lautakunnan tiistainen lista on matkakeskusaineiston ansiosta paksu kuin puhelinluettelo.
Kaavoitusarkkitehti Mikko Törmäsen mukaan muistutuksissa esille nousseet asiat on käyty jo aiemmissa vaiheissa läpi. Rakentamisen laatua koskeviin määräyksiin on tullut pieniä tarkennuksia, mutta muutokset ovat niin vähäisiä, ettei ehdotusta tarvitse edes asettaa uudestaan nähtäville.
Puun ja kuoren välissä
Teknisen lautakunnan puheenjohtaja Taina Pitkänen-Koli (vihr.) ei osaa sanoa, ovatko lautakunnan jäsenten kannat selkiintyneet. "Asiasta ei ole puhuttu mitään, on vallinnut täydellinen hiljaisuus." Toisaalta hän pitää ymmärrettävänä, että asiaa halutaan rauhassa pohtia ja kuulla, mitä kaupunki on vastannut. Itsekin hän miettii vielä.
"Tässä ollaan todella puun ja kuoren välissä", hän pohtii. VR on ilmoittanut, ettei lähde rahoittamaan kokonaisuutta, jota ei pidä taloudellisesti kannattavana. Toisaalta kaupunki ei ole valmis sijoittamaan hankkeeseen omia rahojaan, jos VR luopuu.
Suojelusta kiikastaa
Hanketta vastustavissa muistutuksissa on puututtu lähinnä rakennussuojeluun. "Mitään uutta niissä ei tullut esille", arvioi Törmänen. Hän pitää tärkeänä, että ydinkeskustan asukasyhdistys on muuttanut entisen kielteisen kantansa myönteiseksi ja toivoo pikaista edistymistä. "Toinen taho, joka kannatti hankeen edistymistä, on invalidien yhdistys."
Museoviranomaisia kaavaan merkityt pelkät asemarakennuksen ja asemaravintolan suojelumerkinnät eivät tyydytä.
"Kaavaehdotus edellyttää kaikkien asemaravintolan eteläpuolella olevien asema-alueen vanhojen rakennusten purkamista ja asemapuiston hävittämistä 230-metrisen kauppakeskuksen tieltä. Uhanalaisia ovat Oulussa harvinainen 1920-luvun klassismia edustava punatiilirakennus ja kolme puista asuintaloa piharakennuksineen sekä sota-ajan vara-asemaksi rakennettu kivikukko", luettelee Pohjois-Pohjanmaan museon vs. rakennustutkija Anneli Salmela.
Salmela harmittelee, ettei mielipiteitä kuunneltu, vaan rakennusoikeuden maksimointi otettiin kaavan lähtökohdaksi. Se on hänen mielestään ollut myös vaihtoehtoina esitettyjen suunnitelmien ongelmana.
"Useat eri tahot ovat esittäneet kaavan palauttamista valmisteluun niin, että asema-alueen vanhat rakennukset ja joukkoliikenteen kehittäminen voidaan paremmin ottaa huomioon."
Keravan esimerkki
Salmela ihmettelee, miksei kehitystä voi ajatella vanhan aseman pohjalta. "Vuoden 2004 asemaksi valittiin vuonna 1878 rakennettu ja 2001 kunnostettu Keravan asema, perusteluna asema-alueen siisteys ja viihtyisyys, myynnin kehitys ja asiakaspalvelun laatu. Mikä estää oululaisia pyrkimästä samaan?"
"Vanha asemarakennus on ykkösraiteen varressa ja sen edessä on sopivasti tilaa saattoliikenteelle. Jos myöhemmin on tarvetta todelliselle matkakeskukselle, voidaan se suunnitella ja toteuttaa eri liikennemuotojen kannalta optimaaliseen paikkaan."
Oulun arkkitehtuuripoliittisen ohjelman mukaan Oulussa ei pureta eikä revitä holtittomasti. "Ollaanko ohjelma hylkäämässä nyt juhlavuonna 2004?", kysyy Salmela. Hän muistuttaa, että lähes jokaisesta keskustan suojellusta puurakennuksesta on käyty verinen taistelu. Tuloksena olevat, säilyneet ja kunnostetut talot ovat nyt kuitenkin ympäristönsä helmiä ja kaunistuksia - osa Rantakadun taloista, Reinilä, Huuskon talo.
"Kukaan ei aseta kyseenalaisiksi niiden arvoa. Purettujen talojen osalta kyllä etsitään syyllisiä ja vastuunkantajia", toteaa Salmela.