Pohjois-Korean johtaja uskaltautui taas ulkomaille. Matkailun soisi totisesti avartavan.
Kommunistinen Pohjois-Korea on maailman sulkeutuneimpia yhteiskuntia, joissa on puutetta vapaudesta ja tavaroista ja tiedostakin. Sen johtajaa Kim Jong Iliä ja hänen kaikkia tekemisiään saartaa arvoituksellinen salamyhkäisyys, joka vaikuttaa avoimuuteen tottuneista lähinnä huvittavalta.
Diktaattori Kimin uteliaisuus ulkomaailmaa kohtaan näyttää kuitenkin kasvavan. Hän teki panssarijunallaan äsken peräti yhdeksänpäiväisen vierailun Kiinaan. Asiaan kuului, että ulkomaisten tiedotusvälineiden laajasti jo uutisoimasta matkasta kerrottiin Kiinassa ja Pohjois-Koreassa vasta jälkikäteen.
Kim kävi muun muassa Etelä-Kiinassa erityistalousalueilla, joista Kiinan vuosikausia huimana jatkunut talouskasvu sai lähtölaukauksensa. Kiinan kehityksen kerrottiin tehneen Kimiin "syvän vaikutuksen" ja osoittaneen, että Kiinan taloudellinen avautuminen on ollut oikeata politiikkaa.
Tämä virallinen sanaliturgia herättää tietysti kysymyksen, onko Pohjois-Korea ajautunut kaikin puolin niin pahasti umpikujaan, että sen on pakko tinkiä puhdasotsaisesta ideologiastaan ja alkaa löysätä diktatuurin tiukkoja suitsia. Kim kävi viimeksi Kiinassa 2002, minkä jälkeen Pohjois-Koreassa tehtiin joitakin talouskokeiluja.
Kiina on Pohjois-Korean lähin, ja ainoa, liittolainen. Erityisasemansa takia Kiina on Pohjois-Korean ydinohjelmista huolestuneille ulkovalloille tärkeä välikappale painostaa uppiniskaista ja sotilaallisesti vahvaa diktatuuria takaisin neuvotteluihin. Niitä on käyty Pohjois-Korean ja kuuden ulkovallan kesken yli kaksi vuotta.
Neuvotteluissa sovittiin syyskuussa, että Pohjois-Korea luopuu ydinasetavoitteistaan vastikkeeksi talousavusta, diplomaattisesta tunnustuksesta ja turvatakuista. Sopimusta ei ole pantu täytäntöön, koska Pohjois-Korea ei ole suostunut palaamaan neuvotteluihin ennen kuin Yhdysvallat lopettaa rahan väärennyksestä sekä salakuljetus- ja huumeoperaatioista epäiltyjen pohjoiskorealaisten yritysten vastaiset toimet.
Kimin matkan jälkeen on taas toivoa neuvottelujen uudesta alusta. Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean neuvottelijat tapasivat heti Kimin vierailun perään Pekingissä. Pohjois-Korea on niin riippuvainen Kiinan avustusvalmiudesta, että Kimin taivuttelu palaamaan neuvottelupöytään oli nähtävästi hänen Kiinan-vierailunsa ykkösasia. Myönteistä on sekin, että Yhdysvallat on Pohjois-Korean tapauksessa valinnut kärsivällisen diplomatian tien ryhtymättä kalistelemaan tosissaan aseita.
Kim ja Kiinan presidentti Hu Jintao tapasivat jo toisen kerran neljän kuukauden aikana. Kiinan lisäksi Kim on uskaltautunut viime vuosina matkustamaan myös Venäjälle. On tapana sanoa, että matkailu avartaa. Se avartaa sitä enemmän, mitä enemmän, mitä useampiin paikkoihin rohkenee lähteä ja mitä halukkaammin riisuu silmälaput.
Koska Pohjois-Korea elää kituuttaa lähes ilmatiiviissä umpiossa, on vaikea päätellä, johtavatko Kimin matkakokemukset mihinkään suurempiin muutoksiin. Tätä sopii epäillä niin kauan kuin toisin todistetaan. Muutoshalua voi taas epäillä siksi, että diktatorisen järjestelmän sormeilu voi saada sen romahtamaan äkkiä.
Ainakin toistaiseksi Pohjois-Korea pysyy ulkomaailmalle äkkiarvaamattomana, hampaisiin asti aseistettuna häirikkövaltiona, jonka rujoa julkikuvaa sen johtajan eriskummallinen matkailu vain vahvistaa.