Ensin se on hienoa, jännää. Pian turruttavaa. Sitten kenttäkuulutuskin alkaa oksettaa. Jatkuva matkustaminen opettaa ihmisen syömään ahtaasti pienestä rasiasta. Teknologiayrityksen myyntikomppania liikkuu koko ajan, singahtelee työn vuoksi. Se on kovaa hommaa.
Kaupan tekoon erikoistunut saattaa herätä Berliinissä, lounastaa Lontoossa, nauttia yömyssyn Nizzassa. Aamukoneella hän matkaa Singaporeen, josta iltakoneella Pekingiin. Maapallo kyläytyy napin kokoiseksi.
Lomamatkailijalla on toisin. Hän lähtee suurin odotuksin vähän tuonne aurinkoon, kuten loskan sekaan jääville sukulaisille tavataan päätä heilauttaen sanailla. Aurinko sijaitsee Malesiassa.
Eivät kaikki matkusta. Osalle meistä lähteminen ei ole se päällimmäinen. Tällainen junttautuja katsoo dvd:tä tai pistää puutarhaa talvikuntoon juhannuksesta lähtien. Hän ansaitsee hatunnoston.
Alustavaa keski-ikäänsä poteva miesjunttautuja, hyvä ystävä, matkusti ensimmäistä kertaa ulkomaalle, kaupunkikohteeseen to-su. Hän otti mukaansa vastaeronneen Paavon, kokeneen matkamiehen.
Tekstiviesti tuli torstaina: AMSTERDAMI ON MIELETÖN PAIKKA. TOSI HIENO. HYVÄ OLUT. Noin se matkailu avaa tukkoiset huokoset, kotimaa kannusti.
Perjantaiaamuna kännykkä ehti yskiä käynnistymisen merkit, kun piippasi: BAARIA BAARIN PERÄÄN. TÄNNE MUUTETAAN.
Nekö pirulaiset kaahaavat jo seitsemältä aamulla kapakkakierroksella kanavan mutkassa. Vai ovatko ne jaksaneet bilettää näin kauan? Biletys tarkoittaa hauskanpitämistä vaihtuvassa seurassa. Hauska on niin herkkä asia, että se ei pitämättä pysy.
Lauantaina illankorvassa piippasi. PAAVO MEINAS TEHDÄ ITSARIN. ESTIN. NYT SE ON HÄIPYNY. Tuohon oli vastattava, että mene etsimään se. Käy läpi lähimmät baarit, pornoluolat.
Kohta ilmassa liitelivät suuren katastrofin kaikki ainekset, kolahti viesti: HITTO MÄ OON EKSYNY.
Kotimaa jännitti yön. Sunnuntaina saapui tietoa: HOTELLI LÖYTYNYT. LOMPSA EI. PAAVO HERÄS JUURI. PALATAAN.
petri.laukka@kaleva.fi