Pääkirjoitus

Matka käy kuk­ka­rol­le

Oulun seudun liike-elämän toive paremmista lentoyhteyksistä liittyy kustannuksiin ja monipuolisempiin yhteyksiin.

Oulun kentällä on väliin vilkasta, mutta liike-elämä toivoo lentoliikenteen vielä kehittyvän.
Oulun kentällä on väliin vilkasta, mutta liike-elämä toivoo lentoliikenteen vielä kehittyvän.

Oulun seudun liike-elämän toive paremmista lentoyhteyksistä liittyy kustannuksiin ja monipuolisempiin yhteyksiin.

Oulunsalon lentokenttä on toiseksi vilkkain Suomessa. Päivittäisiä vuoroja Oulun ja Helsingin välillä on määrä, joka saisi monet muut kaupungit kateelliseksi. Esimerkiksi tavallisena alkuviikon arkipäivänä Oulusta lentää pääkaupunkiin 13 konetta, kun Rovaniemeltä määrä on neljä ja Kuopiosta kahdeksan, niistäkin puolet potkurikoneita. Tukholmaan taas on arkisin neljä yhteyttä.

Tähän nähden vaikuttaa yllättävältä, että keskuskauppakamarin tuoreessa, alueiden kilpailukykyä yritysten näkökulmasta koskevassa selvityksessä lentoliikenteen kehittämisen tärkeys korostui etenkin Oulun seudulla, jossa palvelu näyttää äkkiä katsoen varsin hyvältä.

Yritysten näkökulmasta ei kuitenkaan riitä vain se, että paikasta toiseen pääsee. Tärkeää on myös, mitä se maksaa. Jos yritys sijaitsee Oulun alueella, mutta kontaktien ylläpito eteläiseen Suomeen on välttämätöntä, se käy kukkarolle. Normaalihintainen lento Helsinkiin ja takaisin saman päivän sisällä maksaa yli 400 euroa.

Vaikka junaliikenne on parantunut, se tulee näillä etäisyyksillä todella kilpailukykyiseksi liike-elämän kannalta vasta vuosien päästä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis lentää ja maksaa. Oulun seudun yritystoiminta on vireää ja monipuolista, mutta matkustuskulut ovat selvä ylimääräinen kustannus.

Oulun ja Helsingin välisellä lentoreitillä ei koskaan ole ollut kilpailua. Koska Air Botnia on suuntautunut hoitamaan syöttöliikennettä Suomesta SAS:lle, ainoaksi todelliseksi vaihtoehdoksi tällä hetkellä jää halpalentoyhtiön eli Suomeen jo tulossa olevan Ryanairin asettuminen myös kotimaan liikenteeseen. On selvää, että kilpailun lisääntyminen hyödyttäisi Oulun seudun yritystoimintaa, vaikka Finnairin palveluun sinänsä ei oltaisikaan tyytymättömiä.

Oulusta on haikailtu kansainvälisiä lentoja Euroopan keskuksiin, mutta hyvien Helsingin ja Tukholman yhteyksien myötä niihin pääsee nytkin kohtuullisen hyvin. Sen sijaan vähemmälle huomiolle on jäänyt muiden alueellisten lentoyhteyksien yksipuolisuus: niitä ei käytännössä ole.

Esimerkiksi Oulua selvästi pienemmästä Luulajasta on Kallaxin kentältä säännöllinen reittiliikenne Tukholmaan, Sundsvalliin, Östersundiin, Pajalaan, Kiirunaan, Uumajaan sekä Rovaniemelle, Murmanskiin ja Arkangeliin. Kentälle operoi peräti viisi eri lentoyhtiötä, SAS ja joukko pienempiä.

Mitään tähän verrattavaa ei Oulussa ole. Suorat lennot Tampereelle, Turkuun ja Ivaloon on lopetettu jo aikaa sitten. Norrbottenin asukasluku on Pohjois-Suomea pienempi, mutta lentoliikenteen palvelut ovat silti toista luokkaa. Pohjois-Suomen pääkaupungista ei yksinkertaisesti pääse pohjoiseen kuin maata pitkin.

Tilanne on osin korjaantumassa keväällä, jos norjalainen Arctic Air toteuttaa aikeensa aloittaa lentoliikenne Pohjois-Norjan, Sodankylän ja Oulun välillä. Apu onkin haettava juuri ulkomaisista yrittäjistä, sillä Suomessa ei tällaista liikennettä harjoittavia pieniä lentoyhtiöitä ole. Tiettävästi keskusteluissa on ollut esillä myös muita yhteyksiä Oulusta Norjan ja Venäjän suuntaan. Ne tulisivat tarpeeseen, sillä lentoyhteyksien puute on ollut selvä haitta Pohjoiskalotin ja koko Barentsin alueella.

Yhteyksien toimivuus Oulusta Helsingin ja Tukholman suuntaan on hyvä asia, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan lisää hintakilpailua ja tarvitaan uusia yrittäjiä monipuolistamaan palveluita etenkin pohjoisen suuntaan.