Oululainen Saviaron perhe turvautui kaupungin perhetyöntekijän apuun, kun perheen äiti Mari Saviaro tunsi uupuvansa kahden pienen lapsen kanssa.
"Meillä oli meneillään talonrakennus ja sitten mieheni meni töihin. Minä jäin kotiin pienten lasten kanssa, joista toinen valvotti öisin ja toinen tarvitsi huomiota päivisin.
Tuntui, että missään välissä ei ehtinyt levähtää. Olin väsynyt ja pinna oli kireällä", Saviaro kertoo. Saviaro kuuli perhetyöntekijöistä tuttavaperheensä kautta.
"Aluksi ajattelin, että en tarvitse apua ja että olen jonkinlainen huijari, koska meidän hädässämme ei ollut kyse elämästä ja kuolemasta."
Mari Saviaro soitti kaupungin perhetyöntekijälle, joka tuli seuraavana päivänä käymään ja selvitti tilannetta. Seuraavalla viikolla perhetyöntekijä aloitti säännölliset käynnit ja kävi puolen vuoden ajan perheessä joka viikko nelisen tuntia kerrallaan. Varsinaista kodinhoitoapua perhe ei tarvinnut.
"Kun perhetyöntekijä ulkoili lasten kanssa, minä nukuin sillä aikaa tai kävin kaupungilla kahvilla. Se piristi todella paljon", Saviaro muistelee.