Ma­te­ma­tii­kan­opet­ta­jas­ta tuli pit­kä­ai­kai­nen kun­ta­vai­kut­ta­ja – 80 vuotta täyt­tä­vä Heikki Seppälä näki Hau­ki­pu­taal­la pe­rus­kou­lun tulon ja Nokian tehtaan lähdön

Heikki Seppälä muistaa, kun hänen isänsä täytti 40 vuotta. Isä tuntui niin vanhalta, että pienen pojan piti käydä saunan takana itkemässä. Omaan 80 vuoteen hän suhtautuu tyyneydellä. Arkistokuva.

Kuva: Leinonen Jukka

80 vuotta täyttävä Heikki Seppälä näki urallaan Haukiputaalla niin peruskoulun tulon kuin Nokian tehtaan lähdön. Eläkkeellä hän luopui kaikista luottamustehtävistään.

Oli kevät 1965. Eteläpohjalaisnuorukainen Heikki Seppälä oli tuore filosofian kandidaatti. Turussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa opiskelleen Seppälän toive oli jatkaa opintoja, mutta pankki ei myöntänyt opintolainaa. Oli etsittävä vuodeksi töitä. Kirjastossa silmiin osui ilmoitus opettajan paikasta Haukiputaalla.

– Minä en kyllä rehellisesti sanottuna tiennyt, missä Haukipudas on, Seppälä sanoo nyt puhelimessa.

Lapista kotoisin oleva vaimo Sirkka sentään muisti nähneensä Haukiputaan aseman junan ikkunasta.

Nuoripari tuskin arvasi, mitä kaksikon vuodeksi ajatellusta työreissusta seuraisi. Hyvä vastaanotto ja ennen kaikkea lasten syntyminen vakiinnuttivat opettajapariskunnan Pohjois-Pohjanmaalle.

Matematiikanopettajan tie vei paitsi lukion rehtoriksi 1969, myös lukuisiin luottamustoimiin kunnanhallituksesta Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliittoon. Eläkkeelle Seppälä jäi 2002 oltuaan kymmenen vuotta Haukiputaan kunnanjohtajana.

Isän perintönä tullut kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin vahvistui opiskeluvuosina Turussa.

– Joka ilta oli joku paneeli, jossa parannettiin maailmaa, SDP:ssäkin pitkään vaikuttanut Seppälä sanoo.

Seppälä on ollut niin monessa mukana, että hän ihmettelee, miten on kaikkeen ehtinyt. Kiitokset menevät puolisolle ja perheelle.

Matkalle mahtuu niin Haukiputaan kirkonkylän suunnittelua, uimahallin rakennuttamista kuin kirkolliskokouksessa naispappeuden puolesta äänestämistä .

Suuritöisintä oli selvitä sahojen, Hyvon-Kudeneule Oy:n ja Nokian tehtaan valojen sammumisista.

– Rakennemuutos oli Haukiputaalla aivan valtava.

Positiivinen muisto liittyy puolestaan peruskoulun tuloon 1970-luvun alussa. Haukiputaalaiset saivat peruskoulun etunenässä yhdessä Lapin läänin kanssa.

Entinen rehtori ja koululautakunnan puheenjohtaja seuraa koulumaailmaa edelleen tarkasti. Syykin on selvä: lapsenlapset. Seppälästä koulun muutos ei viime aikoina ole ollut kovin positiivista.

– Hyvä maine Suomen koululaitoksesta katoaa valitettavasti tällä menolla.

Eläkkeelle jäädessään Seppälä jätti kaikki luottamustoimensa kertaheitolla. Hänen periaatteensa oli, että on uusien henkilöiden ja uusien tuulien aika. Päätös oli hänestä viisas – aloittaa kuin uusi elämä.

– Ei siellä vanhaa kunnanjohtajaa tarvita sotkemassa asiaa.

Evijärvellä syntynyt Seppälä oppi jo nuorena omatoimiseksi. Äiti oli keuhkotautiparantolassa suuren osan hänen lapsuuttaan. Pojan ollessa kahdeksanvuotias äiti menehtyi. Kokemus oli kova perheen ainoalle lapselle.

– Sukulaisten ja naapureiden yhteisöllisyys auttoi asiassa.

Juuri naapuritalon valistunutta emäntää on kiittäminen siitä, että Seppälä pääsi Ilmajoelle lukioon. Kouluttautuminen ei ollut lainkaan itsestään selvää.

Ja jos tie veikin akateemiseen koulutukseen, on Seppälän voinut nähdä keikkumassa kerran jos toisenkin rakennustelineillä. Kirvesmies-isä otti pojan usein mukaansa työmaille, ja Seppälä auttoi häntä niissä töissä lukioikäiseksi asti.

Rakentaminen on ollut tärkeä osa elämää aina. Hän muistaa vieläkin Kalevan toimittajan esittämän yllättävän kysymyksen liki 30 vuotta sitten.

– Hän kysyi, mitä minä osaan.

Vastaus ”sahata ja naulata” päätyi otsikkoon asti.