Oulu
Ikä tuo mukanaan kummaa arkuutta. Mäistä mentiin korkealta ja kovaa eikä alastulo ollut läheskään aina hallittu. Sellaisiin suorituksiin ei enää millään pystyisi.
Mikä on nykypolven taito ja rohkeus, kun käytettävissä on uusin liukutekniikka, siitä otettiin selvää lauantaina Sorsapuiston mäessä Höyhtyällä. Testiryhmään kuuluvilla Tervon veljeksillä, Jaakko, 10 ja Mikko, 6 sekä Liisa Tolpanniemellä, 9 ja Sonja Turtisella, 7 on mukana liukureita, rattikelkka, pulkka ja harjoittelulumilauta.
Sorsapuiston mäki on aamupäivän ensimmäisenä tunteina tyhjä. Se ei testinelikkoa haittaa, vaan hetken verryttelyn jälkeen mäessä nähdään erilaisia laskutyylejä ja hienoja alastuloja riemukkaiden kiljahdusten siivittäminä.
Liisan mielestä liukuri on mäen laskemisessa ehdoton ykkönen. "No, kun se liukuu niin siististi. Sillä pääsee lujaa alas", Liisa perustelee. Myös rattikelkka saa Liisalta pisteitä, koska Liisa tykkää ohjata ja jarrutella. Myös Sonja on rattikelkan kannattaja yksinkertaisesti siksi, että se on "hauska ja sillä pääsee lujaa".
Pojista Jaakko on tykästynyt lumilautaan. Lautoja löytyy kotoa: Sekä pienissä mäissä käteväksi koettu harjoittelulauta että oikea lumilauta, jolla poika hurauttelee isommissa rinteissä. Mikko on pulkkamiehiä.
Ei mikään
huono nyppylä
Sorsapuiston mäki on kaikille muille tuttu paitsi Liisalle, joka ei ole mäessä koskaan aikaisemmin käynyt. Liisan ensimmäisessä laskussa oli siis erityistä hohtoa. Lapset pisteyttävät alastulot ja kommentoivat:
"Hauska lasku. Joskus teen tollasen loppukaarroksen niin kuin nyt. Arvosanaksi seiska: ei ihan hyvä, koska lasku oli kovin lyhyt", tuumii rattikelkalla ensimmäisenä alas kurauttanut Sonja.
Seiskan arvoiseksi laskunsa luonnehtii myös Mikko. Pojalla on hieno kahvamallin pulkka jonka saa laskun lopuksi kahvoista vetäisemällä kääntymään nopeasti. "Ihan hyvä homma", Mikko sanoo mäen alla.
Viimeisenä mäen testaa Jaakko. Nuorimies asettelee jalkansa harjoittelulaudan päälle ja viuhuu alas. "Liian lyhyt mäki, mutta annan kuitenkin kasin", Jaakko kommentoi lyhyesti.
Virallisen ensimmäisen laskun jälkeen ryhmän tyylit vaihtuvat: rattikelkalla tullaan yksin ja kaksin, pulkalla mennään istualtaan, polvillaan ja jopa seisten. Mäen alle rakennetut hyppyritkin alkavat kiehtoa. Jäisestä nyppylästä saa pienoisen lennon.
Vauhdin ollessa parhaimmillaan laskuvälineeksi ojennetaan outo menopeli menneisyyden mäkimuodista: muovipussi. "Siis mitä?! Muovipussi!", Sonja kikattaa.
Pussi vetäistään kuin housut jalkaan. "Ei tästä mitään tuu", Mikko meinaa, mutta onnistuu kumminkin ja lähtee laskuun. Sonjakin tahtoo kokeilla. Hänellä luisto on paljon parempi. "Ihan hyvinhän tämä luistaa", Sonja huikkaa mennessään.