Syntyvyyden jyrkkä alamäki Suomessa jatkuu. Ilmiöllä on liittymäkohtansa myös kysymykseen vanhustenhoidosta.
Jos syntyvien lasten määrää ei saada nousuun, vaihtoehtona on maahanmuuton kasvattaminen.
Tilastokeskuksen tiistaina kertomat tiedot syntyvyydestä kertovat, että aiempi trendi jatkuu. Suomessa syntyi viime vuonna 47 300 lasta, 3 000 lasta vähemmän kuin vuonna 2017. Prosentteina pudotus oli noin kuusi. Se on paljon.
Syntyvyyden laskua voi osaksi selittää matematiikalla: kun synnyttävät ikäluokat pienevät, syntyvien lasten määräkin putoaa. Myös ensisynnyttäjien keski-iän nousu vaikuttaa numeroihin.
Nämä ovat kuitenkin vain osaselityksiä. Myös kokonaishedelmällisyysluku, joka kertoo, kuinka monta lasta naiset keskimäärin synnyttävät, putoaa hätkähdyttävää tahtia. Vuonna 2010 se oli meillä vielä 1,87 mutta nyt enää 1,40.
Maan väkiluku kyllä kasvoi viime vuonna, maahanmuuton ansiosta.
Matalan syntyvyyden syistä ja seurauksista on puhunut paljon valtiosihteeri Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä. Hetemäen hypoteesin mukaan tällä vuosituhannella syntyvyyttä on vähentänyt erityisesti nuorten miesten työllisyysasteen lasku ja syrjäytyminen.
Vaikka lapsettomien miesten osuus on Suomessa poikkeuksellisen korkea, Hetemäen näkemys ei ole saanut tutkijoiden joukossa varauksetonta hyväksyntää.
Esimerkiksi Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch katsoo, että syntyvyyden laskun takana on monia syitä. Viime syksynä hän Talouselämä-lehdessä ”kulttuurisesta murroksesta”, joka suosii lasten hankinnan lykkäämistä.
Jos syntyvyys halutaan kasvuun, on selvitettävä laskuun syyt ja etsittävä sitten korjauskeinot. Asian ei pitäisi olla mahdoton analysoitava.
Peruskysymys tietysti on, onko syntyvyyden lasku hyvä vai huono asia. Kieltäytymistä lasten hankkimisesta tai pientä lapsilukua on alettu pitää ympäristötekona.
Hetemäen kiinnostava päätelmä on, ettei putoava syntyvyys Suomessa välttämättä hidasta ilmastonmuutosta. Hänen ajattelunsa kulkee niin, että jos syntyvyyden lasku aiheuttaa meillä paineita julkiseen talouteen, säästöt haetaan esimerkiksi kansainvälisistä velvoitteista. Silloin heikkenevät esimerkiksi mahdollisuutemme tukea Afrikan kehitystä sekä väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen torjuntaa siellä.
Joka tapauksessa lasten määrän putoaminen on uhka hyvinvointivaltiolle. Nyt syntyvät lapset ovat tulevaisuuden työntekijöitä ja veronmaksajia, joiden varassa yhteiskunnan on mahdollista ylläpitää palveluita.
Esimerkiksi hoivapalveluiden tarve kasvaa ja hintalappu nousee koko ajan. Esperi tuskin tulee olemaan viimeinen kohu, jossa puhutaan vanhustenhoidon ja rahan suhteesta. Näillä näkyvin yhtälö on tulevaisuudessa vielä vaikeampi ratkaistava kuin nyt.
Vanhustenhuoltokohu on ehtinyt muuttua poliittiseksi mäiskimiseksi. Se ei vie asioita eteenpäin. Keinoja syntyvyyden kääntämiseksi kasvuun voidaan toivottavasti etsiä yhteisymmärryksessä.
Jos tässä ei onnistuta, vaihtoehtona on maahanmuuton kasvattaminen. Sen säännöistä voi olla vielä vaikeampi päättää kuin keinoista syntyvyyden elvyttämiseksi.