Vedet ovat vihdoin hetkeksi lämmenneet uimakelpoisiksi, metsäpolut ja pientareet suorastaan houkuttavat pinkomaan avojaloin. Lämpimät päivät kutsuvat piknik-korien kanssa luonnon helmaan. Jos retkipaikka löytyy rannalta, voi itse leivottujen majoneesileipien mussuttamisen lomassa pestä vaikka mattoja.
Tai sitten ei.
Mummu ja muinaiset mesopotamialaiset sen tietävät: kun almanakassa 23. heinäkuuta seisoo Jalopeura ja taivaan kirkkain tähti Sirius nousee loistamaan horisontin yläpuolelle, alkaa mätäkuu.
Ja mätäkuussa kannattaa edellä mainitunkaltaiset kesäaktiviteetit suosiolla unohtaa.
Nimikin sen sanoo: mätäkuussa kaikki mätänee, menee pahaksi eikä menesty.
Se pikkuseikka, että ajanjakson alkuperäinen "Koirankuu" on viitannut tähtitaivaalle ja Siruksen sijaintiin Ison Koiran tähdistössä, ei ole estänyt suomalaiseen kansanperinteeseen syntymästä monenmoista mätäkuun uskomusta.
Kesäinen elämänmeno, kuumat päivät, viilenevien öiden aamu- ja iltakaste, ukkoset ja sateet tekevät loppukesästä otollisen kaikenkarvaiselle terveyshaitalle.
Ulos syötäväksi haalattu ruoka pilaantuu herkästi, vähillä vaatteilla toikkaroidessa sattuu ja tapahtuu: haavoja, nirhamia ja sääskensyömiä saa todennäköisemmin kuin tammikuussa, tämänhän nyt sanoo järkikin.
Toisaalta mätäkuun uskomuksiin liittyy sellaistakin, jota järki ei selitä.
Mereen mätäkuussa ilmestyvät suuret käärmeet voivat olla joko silkkaa tarua - tai oivallinen keino lämpimien päivien villiinnyttämien alaikäisten uimahalujen hillitsemiseen.
Kesän kuumimpana aikana luonto alkaa joka tapauksessa kuhista mitä moninaisimpia eliömuotoja: arkisten jättipaarmojen lisäksi kimppuunsa voi kotirannassa saada myös esimerkiksi purevan sammakon tai kapan kirppuja.
Euroopassa odoteltiin mätäkuussa tuonelan lohikäärmettä tai ruissutta joka syö viljat pelloista.
Liekö lomajoutilaisuuden vai hellevirvokkeiden aiheuttamaa, mutta mätäkuun luontohavainnot ovat perinteille uskollisia: skotlantilaisen Loch Nessin järven hirviö näyttäytyy taatusti varmimmin juuri mätäkuun aikaan. Suomen luonto alkaa vilistä tappajahaukia ja Ruokolahden leijonia.
Mätäkuu on hyvä lomakuu, kun mitään ei oikeastaan voi tehdä. Ei kannata ryhtyä ainakaan teurastuksiin ("Mätäkuussa ei saa tehdä lahtia tai liha tulee matoihin", sanottiin Kankaanpäässä). Rakentamista ei ole hyvä aloittaa, leipominen on syytä jättää syksymmälle. Mattoja ei kannata mätäkuussa pestä, koska ne eivät kuivu kunnolla.
Parvekelaatikoilla tai puutarhapalstoilla kannattaa kylväminen unohtaa - mikään ei kasva kuitenkaan.
Vaikka kesä ja loma-aika olisivat häiden järjestämisen kannalta otollista aikaa, viisas välttää sitäkin: mätäkuussa solmittu liitto ei menesty.
Totta tai tarua, Helsingin Sanomat uutisoi kesäkuun lopulla terveystutkimuksesta, jossa mätäkuun myytille piti annettaman kyytiä.
Mutta kuinkas kävikään: kansanviisaus haavoja tulehduttavasta mätäkuusta sai tuekseen myös vankempaa tieteellistä näyttöä.
Töölön sairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan riski leikkaushaavan merkittävään tulehdukseen on heinä-elokuussa
kaksi kertaa muuta vuotta
suurempi.