Soneran teleurkintajuttu paisuu päivä päivältä. Nyt poliisikuulusteluissa on käynyt ilmi, että Sonera seurasi luvatta noin sadan ihmisen puhelin- ja sähköpostiliikennettä. Vanha tieto oli, että urkinta kohdistui "vain" 50:een. Kun mukaan lasketaan ihmiset, jotka ovat olleet yhteyksissä varsinaisiin urkinnan kohteisiin, Soneran arvioidaan loukanneen kaiken kaikkiaan noin seitsemäntuhannen ihmisen viestinnän suojaa.
Luku on järkyttävä ja niin suuri, että esitutkinta on pakko rajata koskemaan vain noin sataa varsinaisen urkinnan kohteena ollutta ihmistä. Muuten urakka kustannuksineen kävisi mahdottomaksi.
Soneran varatoimitusjohtaja Harri Koponen, joka ei itse ollut yhtiön palveluksessa noihin aikoihin, on korostanut miehekkäästi, että teleurkinnassa on ollut kyse joidenkin yksittäisten henkilöiden toiminnasta eikä Soneran yrityskulttuurista. Soneran nykyjohdon kannalta on tärkeää, ettei yrityksen kylkeen jää pysyvää mustaa leimaa teletietojen urkinnan takia.
Soneran palveluksessa olleiden henkilöiden harjoittaman urkinnan laajuuden takia Koposen argumenttia on kuitenkin vaikea niellä sellaisenaan. Mitä enemmän tulee tietoa siitä, mitä Sonerassa on todellisuudessa tehty, sitä todennäköisemmältä vaikuttaa, että teleurkinta oli muodollisesti kielletty mutta tosiasiallisesti hyväksytty käytäntö yhtiössä johtoa myöten. Urkinta näyttää jopa olleen eräiden keskeisten henkilöiden järjestelmällinen työkalu.
Yrityskulttuuri muodostuu aina yrityksen työntekijöiden ja etenkin sen johdon toimista. Soneran olisi uskottavampaa vakuuttaa, ettei urkinta kuulu enää sen yrityskulttuuriin.