Oulu ja Kittilä saivat maanantaina olla niitä paikkoja, joihin Finnairin uusi konemalli Airbus A330 laskeutui ensimmäisillä reittilennoillaan suomalaisyhtiön väreissä. Kerrassaan hieno laajarunkokone. Sitä vehjettä tai tänä vuonna yhtiölle vielä tulevaa neljää samanlaista ei kuitenkaan ole hankittu sahaamaan Oulun ja Helsingin väliä. Konemalli tulee Helsingistä lähteville kaukoreiteille.
Tämä vuosi on Finnairin mukaan "suurten laivastoinvestointien vuosi". Ensi vuoden alussa yhtiöllä on käytössään "yksi moderneimpia laivastoja maailmassa".
Finnairilla siis riittää uskoa tulevaan, ja hyvä niin, etenkin jos uskolle on katetta. Ala kaikkiaan nimittäin on historiallisen synkissä tunnelmissa. Matkustajat kaikkoavat, samoin rahti, talouskriisin käänne nousuksi on sumun peitossa, ja ympäristöarvojen kasvava painokin on tuonut alalle oman taakkansa.
Eri puolilla maailmaa seisoo paraikaa käyttämättömänä 2 300 lentokonetta vain siksi, ettei niitä kannata pitää ilmassa. Luku tarkoittaa, että parempia aikoja tai romutusta odottaa nyt joka kymmenes maailman liikennelentokoneista.
Alan tilasta kertovat myös muutamat viime aikojen yrityskaupat. Lufthansa ilmoitti ostavansa Itävallan valtion omistaman Austrian Airlinesin osakepotin 366 000 eurolla, siis summalla, jolla Oulun parhailla paikoilla olevat asunto-osakkeet vaihtavat omistajaa. Tammikuun lopussa puolestaan sakkausvaarassa oleva skandinaavinen SAS myi omistuksessaan olevan Spanairin espanjalaiselle sijoittajaryhmälle yhdellä (1) eurolla.
Pahin rytinä on kuitenkin edessä. Finnairissa arvioidaan, että alalla koetaan lähiaikoina "ennennäkemätön harvennus". Halpalentoyhtiö Ryanairin toimitusjohtaja Michael O´Leary esitti viime syksynä lausunnon, jonka mukaan alan kriisi pakottaa yhtiöitä lopettamaan ja fuusioitumaan niin, että Eurooppaan jää tulevaisuudessa vain neljä toimijaa: Lufthansa, Air France ja British Airways ja Ryanair. No, O´Leary on tunnettu uhopuheistaan, mutta epäilemättä talouskriisi niittää alan yhtiöitä.
Mutta on myös pitemmän jakson uhkia, jotka arvioijasta riippuen joko lopettavat koko nykyisenkaltaisen lentoliikenteen tai ainakin pakottavat sen valtaviin muutoksiin. Uhka liittyy ympäristön kestokykyyn ja luonnonvarojen riittävyyteen.
Viime vuodet maailman lentoliikenne on nimittäin kasvanut viidestä kymmeneen prosentin vuosivauhdilla, ja lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt lähes samaa vauhtia. Tätä nykyä lentoliikenteen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on noin kaksi prosenttia, eli ei järin korkea. Mutta jos lentoliikenne laman jälkeen lisääntyy, kasvavat päästötkin, kun suunnan pitäisi olla aivan päinvastainen.
Ala on tilanteen edessä jokseenkin neuvoton. Puhutaan uusista keveämmistä materiaaleista, nanoteknologiasta, polttoainetehokkuuden nostosta, kokonaan uusista polttoaineista, jotka korvaavat muutamien vuosikymmenien päästä loppuvan öljyn ja kerosiinin.
Vetykin on nostettu esiin, mutta sen käyttöön liittyy ehkä voittamattomia teknisiä ongelmia. Kaiken lisäksi sen käyttö voisi lopulta vain kiihdyttää ilmastonmuutosta. Moni puhuu merilevästä saatavasta biopolttoaineesta, mutta sekin mahdollisuus on vielä valtavan tutkimustyön takana.
Lentokone tarvitsee hurjan määrän työntövoimaa etenkin ilmaan noustakseen. On esitetty jopa ajatus, että tulevaisuudessa työntövoima saataisiin aikaiseksi ilmakehässä olevien voimakenttien avulla. Sellaisen pelin neitsytlennolla en itse välttämättä haluaisi olla mukana.
Ei kannata sulkea pois sitä mahdollisuutta, etteikö huimasti kehittyvä tekniikka todella mahdollistaisi nykyisenlaista tai laajempaakin lentoliikennettä vielä tämän vuosisadan lopulla. Kysyntäähän on, sillä ei liikkumisen ja uuden kokemisen halu ihmisistä mihinkään katoa.
Mutta juuri nyt mahdolliselta näyttää sekin, että lentäminen nykyisenkaltaisena kansanhuvina tulee muutaman vuosikymmen jälkeen päätepisteeseensä tai ainakin lamaantuu siihen asti kunnes löytyy ekologisesti kestävä ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen tapa pitää massoja liikuttavat laitteet ilmassa.
Yhtenä vakavana vaihtoehtona on esitetty jopa ilmalaivojen paluuta. Niiden pallukoiden ongelmana vain on hitaus ja olematon matkustajakapasiteetti. Nykyisenkaltaisia moderneja ilmalaivojakin tarvittaisiin satakunta viemään perille Oulun ja Helsingin välillä päivittäin kulkeva joukko perille.
Ja miltä kuulostaisi seuraava kuulutus: "Tervetuloa Finnairin ilmalaivavuorolle Oulusta Helsinkiin. Kovan vastatuulen vuoksi lentoaikamme on tänään kuusi tuntia."
Junallakin Oulusta tietysti Helsinkiin pääsee, mutta ei esimerkiksi Kanarialle. Sinne ilmalaivan kyydissä lähtijöitä tuskin löytyisi, vaikka lento olisi suora, matkaseura rattoisaa ja meno eleganttia.