Kölnin kauniin katedraalin ja rautatieaseman välisellä aukion tapahtumat uudenvuoden yönä ovat puhuttaneet viime päivinä erityisesti poliisia, poliitikkoja ja sosiaalista sekä muutakin mediaa.
Kölnin tapahtumat ovat johtaneet mediassa itsekritiikkiin, kun aluksi uskottiin poliisilta tulleeseen lausuntoon, jonka mukaan juhlinta oli suurelta osin tapahtunut rauhallisesti.
Useat tiedotusvälineet alkoivat kuitenkin varsin nopeasti kertoa toisenlaisesta juhlinnasta. Yksi Euroopan suurimmista tv-kanavista, saksalainen ZDF pysyi kuitenkin vaiti, kunnes neljäntenä päivänä alkoi kertoa tapahtumista ja pyysi vaikenemistaan anteeksi. Vahinko oli jo ehtinyt kuitenkin tapahtua, kun mediaa oli alettu syyttää valehtelusta ja asioiden pimittämisestä.
Mitä Kölnissä sitten oikein tapahtui?
Uudenvuoden aattona kaupungin keskustaan kokoontui tuhansittain ihmisiä juhlimaan ja katsomaan ilotulitusta. Näin on tapahtunut aina ennenkin, onhan Köln karnevaalikaupunki ja tunnettu hyvistä juhlistaan.
Aaton kuluessa aukiolle alkoi kerääntyä juhlijoiden joukkoon nuorten miesten ryhmiä, joita alkuillasta arveltiin olleen 400–500 ja myöhemmin 1 000–1 500. Ihmisten joukossa raketteja alettiin ampua toisia kohti. Laukkuja ja kännyköitä ryöstettiin. Naisia ympäröitiin ja kourittiin haaroista ja rinnoista. Käsiä tuli joka puolella, niin kuin eräs nuori nainen kertoi. Kysymys oli siis seksuaalisesta ahdistelusta.
Mikä tästä tapahtumasta tekee niin poikkeuksellisen?
Suomenkaan kaupungeissa kaikki eivät uskalla jättää asuntoaan uudenvuoden yönä pelätessään, että humalaisten ampumat raketit osuvat mihin sattuu.
Ryöstetyksikin voi tulla. Viimeisen kolmen vuoden aikana Kölnissä on ryöstetty 11 000 ihmistä. Taktiikka on suunnilleen sama, minkä kohteeksi monet suomalaisetkin joutuivat joitakin vuosikymmeniä sitten Tallinnassa. Yhtäkkiä ympärille ilmestyi nuorten miesten, joskus jopa naisten parvi, josta joku törmäili sinuun, ja toinen otti lompakon tai koko käsilaukun.
Ei seksuaalisessa ahdistelussakaan mitään uutta ole. Vuonna 2004 tehdyn tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia saksalaisista naisista ilmoitti joutuneensa seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Asialla ovat vuosikymmenten kuluessa olleet varmasti muutkin kuin vain ulkomaalaiset.
Seksuaalinen ahdistelu ”Harassment” on rikoksena uusi Suomenkin rikoslaissa, vasta vuonna 2014 lisätty rikoslain 20 luvun 5a pykäläksi. Samana vuonna se kriminalisoitiin myös esimerkiksi Egyptissä. Aikaisemmin seksuaalissävytteiseen kosketteluun jouduttiin hieman venyttäen soveltamaan kunnianloukkauksen tai lievän pahoinpitelyn säännöksiä, jotka eivät oikein kattaneet tämän tyyppisiä tekoja.
Seksuaalinen ahdistelu ilmiönä sen sijaan on tunnistettu jo kauan. Kouluissa ja työpaikoilla siihen vain ei aikaisemmin aina puututtu ja siitä puhuttiin kuiskaillen. Harassment-kriminalisoinnit ovat nostaneet ilmiön julkiselle tasolle. Kriminalisoinneilla korostetaan sitä, että jokaisella on tietty henkilökohtainen, omaa kehoaan koskeva autonomian piiri. Jo vanhastaan kotirauha ja fyysinen koskemattomuus ovat olleet turvatut samoin kuin kunnia. Ketään ei ole saanut nimitellä miten sattuu.
Kölnin tapahtumissa poikkeuksellista on julkisella paikalla tapahtuneiden rikosten laajuus ja ryhmätoiminta.
Usein on viitattu vastaaviin tapahtumiin muutama vuosi sitten Kairon Tahririn aukiolla ja joukkoahdistelun arabiankieliseen ilmaisuun Taharrush gamai, jossa piirittävä miesjoukko koskettelee naista ja yrittää riisua tältä vaatteita. Teot ovat naisia nöyryyttäviä ja pelottavia, vaikka niihin ei yleensä liity raiskauksia.
Poliisille uuden vuoden tapahtumat tulivat yllätyksenä, eikä näin massiiviseen häirintään oltu etukäteen varauduttu. Saksassa poliisilla on kyllä valmiudet ohjata suuriakin ihmismassoja. Valmius näkyy esimerkiksi siinä, miten poliisi pitää eri ääriryhmät mielenosoituksissa erillään tai miten se ohjaa jalkapallo-otteluiden kymmenien tuhansien katsojien massoja.
Saksan tapahtumat osoittavat jälleen, miten joutilaat, perhettä vailla olevat nuorten miesten laumat ovat katurauhan kannalta vaarallisia. Mielekäs toiminta ja perhe rauhoittavat kummasti. Jokunen vuosi sitten Keniassa huomasin sen norsuissa. Nehän, kuten ihmisetkin, elävät eri kokoisissa laumoissa.
Hotelli oli rakennettu norsujen juoma-altaan ympärille ja onneksemme ne saapuivat kymmenien kilometrien päästä juuri sinä iltana juomaan ja kylpemään. Jokainen perhe asteli vuorollaan arvokkaasti altaalle toisten odotellessa metsän laidassa. Viimeisenä altaalle ryntäsivät perhettä vailla olevat poikamiehet. Se oli yhtä säntäilyä ja hampaiden kalistelua eli täyttä sekamelskaa. Mutta kyllä niistäkin varmaan myöhemmin perheen myötä kunnon norsuja tuli.
Terttu Utriainen on rikosoikeuden professori emerita.