Yhden asian liikkeelle on vaikea kasvattaa siivet, jotka nostaisivat liikkeen poliittiseksi puolueeksi. Kemijärven Massaliikkeeltä puuttuu myös karismaattinen kellokas. Sellainenkin poliittisella liikkeellä pitää olla.
Kemijärven massaliikkeen sitkeä poliitikkojen prässäämisen sellutehtaan jatkon puolesta alkaa ilmeisesti jo rassata hermoja päähallituspuolue keskustan puoluetoimistossakin. Siksi puoluesihteeri Jarmo Korhonen kiirehti suuntaamaan tykinkuulat kohti hallituskumppania. Korhonen julmisteli viikonvaihteessa Kuusamossa, että kokoomusministerien toiminta vaarantaa jo hallitusyhteistyön.
Vähän aikaisemmin varapuheenjohtaja Antti Rantakangas vaati hallitukselta selontekoa aluepolitiikasta. Korhonenkin tuskaili, että alueiden ja elinkeinojen kehittäminen maanlaajuisesti ei näytä olevan kovinkaan korkealla kokoomuksen politiikan asialistalla.
Vanha keino on yrittää kääntää katseet ja arvostelu kumppaniin, kun itsellä on tuskainen olo.
Keskustalaisten puheiden taustallakin vaikuttaa raadollisempi syy kuin huoli aluepolitiikasta. Kyse on myös kunnallisvaaleista. Kemijärvellä on melko suoranaisesti uhkailtu keskustaa kunnallisvaalitappiolla. Kuulopuheiden mukaan puolueella olisi vaikeuksia jopa löytää ehdokkaita Kemijärvellä syksyn vaaleihin.
Massaliikkeestä taas on väläytelty mahdollisuutta muodostaa siitä uusi poliittinen puolue. Siitä jo puhutaan, että Massaliike olisi asettamassa omat ehdokkaansa kunnallisvaaleihin.
Totta tai tarua, mutta Korhonen teki selväksi, ettei halua Kemijärven Massaliikettä politiikkaan. Hän lupaa itse henkilökohtaisesti pyytää jokaista keskustalaista Kemijärvellä asettumaan selkeästi keskustan listalle. Kunnallisjärjestössäkin on jo asetuttu siilipuolustukseen. Sieltä torjutaan puheet Massaliikkeen listoista ja uudesta protestipuolueesta.
Voi olla, että jokunen lipsuu, mutta tuskinpa keskustasta mitään ehdokkaiden joukkopakoa tulee. Sen sijaan keskustan vaalitulokseen Kemijärvellä sellutehtaan lakkauttaminen vaikuttanee. Sitä on vaikeampi ennakoida, ulottuuko protesti kauemmaksi.
Se kuitenkin on varmaa, että SMP:n kaltaista uutta protestipuoletta Suomeen ei ainakaan syksyn kunnallisvaalien seurauksena synny.
Tilanne muuttuisi paljon ennalta arvaamattomammaksi ja mielenkiintoisemmaksikin, jos syksyn vaalit olisivat kunnallisvaalien sijasta eduskuntavaalit.
Viime eduskuntavaaleissa SDP jo sai tuntea nahoissaan sen, mitä UPM:n Voikkaan-tehtaan lakkauttaminen äänisaaliissa vaikutti. Sama voisi toistua keskustan kohdalla Kemijärvellä ja Summassakin, mikäli oltaisiin eduskuntavaalien alusasetelmissa.
Nyt ei kuitenkaan istuta jäniksen selässä. Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä kolme vuotta aikaa. Tässä ajassa ehtii tapahtua paljon. Myös alueelle luvattujen ja syntyvien korvaavien työpaikkojen kohtaantomäärässä ollaan viisaampia vuonna 2011.
Muutenkaan yhden asian liikkeestä ei noin vain polkaista poliittista liikettä. Ainakaan pään hakkaaminen sellutehtaaseen ei riitä.
Aihe on kyllä ensimmäinen ehto, jolla yhden asian kansalaisliike voi yrittää vyöryttää itsensä poliittiseksi liikkeeksi.
Vaatimus sellunkeiton jatkamisesta Kemijärvellä ei poliittisen puolueen ohjelmaksi yksin kanna. Vain kansalaisliikkeet voivat keskittyä yhden asiakokonaisuuden ajamiseen.
Tänä päivänä kaikki eduskuntaan yltäneet puolueet ovat yleispuolueita. Perussuomalaisten Timo Soinikin yrittää kylvää populismiaan yleiseen maaperään. Veikko Vennamon aikaisella köyhän kansan verbaliikalla ei enää pelkästään elä. Koijärven kettinkeihin aikoinaan itsenä köyttäneet vihreätkin ovat nykyään puolue sanan perinteisessä mielessä.
Äänet joudutaan keräämään enenevässä määrin kasvottomasta keskiluokasta. Sinne heittävät verkkojaan nyt kaikki puolueet.
Puoluepoliittinen vaikuttaminen on muutenkin monta astetta vaativampaa kuin yhden asian liikkeeseen osallistuminen.
Poliittinen liike tarvitsee syntyäkseen ja elääkseen myös mobilisoijan ja ennen kaikkea karismaattisen johtohenkilön.
Massaliikkeen vetäjästä Heikki Nivalasta ei karismaattiseksi poliittiseksi johtajaksi ole. Näyttelijä Kari Väänäsestä ehkä voisi kellokas kehkeytyä, jollei eduskunnassa olisi jo saatu näyttöjä monesta julkimosta ja heidän poliittista siivistään.
Yhdessä Kemijärven Massaliike on onnistunut hyvin. Se on kyennyt hyödyntämään voimakasta mediavyörytystä. On kuitenkin ihan eri asia yrittää kaupata poliittista aatetta.
Vaikka jotkut ovat jo nähneet Kemijärven Massaliikkeessä samanlaisia protestiliikkeen ituja kuin aikoinaan Suomen maaseudun puolueen syntymisessä, yhtäläisyysmerkkejä ei kannata vielä vetää. Liike jäänee päiväperhoksi.
Yhden asian massaliikkeen voima on poliittisessa sitoutumattomuudessa. Poliittisen värin liputtaminen voi herkästi karkottaa tukijoukkoja.
***
Ulkoministeri Ilkka Kanervan kerrotaan käyttäneen eduskunnan avustajarahaa omien 60-vuotisjuhliensa kuluihin. Moni muukin kansanedustaja on ohjaillut avustajavaroja muuhun kuin eduskuntatyössä tarkoitettuun auttamiseen. Eikö olisi jo aika tukkia porsaanreiät ja ottaa avustajat suoraan eduskunnan palkkalistalle. Tätähän on esitetty aiemminkin.