Valtava 1 600:n hevosvoimalla jyskyttänyt höyrykone mykistää kävijän entisen Finlaysonin tehtaan uumenissa Tampereella. Koneen pyörä on halkaisijaltaan kahdeksan metriä.
"Tämä meillä on tarkoitus saada vielä käyntiin, mutta sähköllä. Se oli jo suunnitelmissa, kun Tampereesta piti tulla Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011", esittelee Työväenmuseo Werstaan johtaja Kalle Kallio, 29, innostuneesti.
Kiiltäväksi puunattu höyrykone ja tehtaan johtomiesten rouvien mukaan nimetyt sylinterit Helene ja Marie ovat saaneet uinua rauhassa jo tovin.
Höyrykone toimi tiettävästi vielä tehtaan varavoimana 1950-luvulla.
Tammikuun lopulla nimensä vaihtanut valtakunnallinen erikoismuseo, työväenmuseo, on toiminut Finlaysonin suojissa vuodesta 2001.
Werstaan uusin ylpeys on tekstiiliteollisuusmuseo, joka avattiin vuosi sitten. Se tarjosi uudenlaisen mahdollisuuden museoiden väliseen yhteistyöhön: kokoelmat ovat peräisin Tampereen kaupunginmuseosta, mutta työväenmuseo pyörittää toimintaa.
"Museoiden tulisi tehdä entistä enemmän yhteistyötä ja erikoistua. Elämme massakulttuurin aikaa ja kulttuuri on hyvin samantyyppistä maakuntien alueella", toteaa Kallio.
Säilyttäminen
maksaa
Moni museo on jo julkaissut uusimmat kokoelmapoliittiset ohjelmansa, jossa ne määrittelevät keräyskohteensa. Museoalan isoimmat haasteet liittyvät kokoelmien paisumiseen: museot eri puolilla Suomea haalivat kokoelmiinsa samanlaista esineistöä.
Kalle Kalliota huolettaa se, mikä jää näkemättä.
"Toivottavasti museot havahtuvat, että on tehtävä selkeitä rajauksia. Esineitähän voi aina lainata näyttelyihin ympäri Suomen."
Lainaaminen on järkevää, sillä museoita kahlitsevat myös taloudelliset realiteetit ja säilyttäminen maksaa.
"Kun museo ottaa kokoelmiinsa tavaran, tarkoitus on säilyttää se ikuisesti. Esimerkiksi tuoli, jonka säilyttämiseen menee yksi neliömetri, maksaa 10 euroa kuussa. Sehän tekee 1 200 euroa kymmenessä vuodessa. Tähän tulevat vielä päälle pakkaamisesta ja konservoimisesta aiheutuvat kulut."
Kallio muistuttaa, että museoilla on vastuu menneille ja tuleville sukupolville.
"Museoilla pitäisi olla yhteinen tietokanta, josta näkisi mitä heti mitä muiden museoiden kokoelmissa on. Jos joku amanuenssi Rovaniemellä päättää ottaa 1980-luvulla käytetyn Commodore 600 -tietokoneen kokoelmiinsa, mistä hän tietää, että samanlainen rakkine löytyy muutamasta muustakin museosta."
Varjopuolen ilmiöt kiinnostavat
Moni museo on pitänyt huolen esimerkiksi Nokian matkapuhelimien on tallentamisesta. Mitä Kallio itse säästäisi tästä päivästä muistoksi tuleville sukupolville?
"Varmaankin mp3-soitin voisi olla sellainen sekä ilmastonmuutokseen liittyvä materiaali. Kun 50 vuoden päästä ilmastonmuutos on toivottavasti saatu hallintaan, tietäisimme, miten siinä niin pääsi käymään. Siihen voisi liittää myös kulutuskulttuurin ja sen aiheuttamat vastareaktiot."
Jämähtämällä ajatukseen, että museot arvokkaita laitoksia, jätetään tarkastelematta monia varjopuolen ilmiöitä.
"Jos liikehdintä ei ole hyväksyttävää tiettynä aikana, kannattaa siihen liittyvästä materiaalista olla kiinnostunut, sillä siitä tulee kysyntää."
Esimerkiksi 1960-luvulla ja 70-luvulla siveettöminä sensuroidut kuvat kertovat nyt seksuaalisuuden ja sukupuoliroolien historiasta.
Työväenmuseon yksi tallennuskohde on sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen materiaali. Museolla on ollut vuodesta 2002 alan valtakunnallinen kokoelma.
"Siitä on tullut jonkin verran sanomista, mutta meidän on saatava myös vähemmistö huomaamaan historiansa."
Karl Marx 25.3. saakka ja Pispalasta 50 vuotta -Reino Laitasalon retrospektiivi 29.4. saakka Werstaalla. Lisäksi esillä perusnäyttelyt Suomi, sisu ja sosiaaliturva ja työväenliikkeen kehitystarina Punainen raitti. Werstas avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 11-18 Väinö Linnan aukio 8, Tampere.