Massachusettesin osavaltio teki huhtikuun alussa historiaa hyväksyessään lain, joka takaa kolmen vuoden kuluessa sairausvakuutusturvan käytännössä jokaiselle osavaltion asukkaalle.
Massachusettesista tulee näin USA:n ensimmäinen osavaltio, jossa sairausvakuutuksen ottamisesta tulee paitsi kansalaisoikeus, myös pakollista. Massachusettesissa on tällä hetkellä vähän yli puoli miljoonaa ihmistä vailla sairausvakuutusturvaa. Koko Yhdysvalloissa heitä on yli 45 miljoonaa.
Uusi laki ei siirrä vakuuttamista osavaltion harteille vaan käyttää useita erilaisia keinoja pakottaakseen kaikki osavaltion asukkaat ottamaan yksityisen sairausvakuutuksen.
Niiltä, joilla olisi siihen varaa mutta eivät ole sitä ottaneet, osavaltio ryhtyy perimään rangaistusveroa. Muiden osalta osavaltio tukee tuloista riippuen sairausvakuutuksen maksamista ja kaiken köyhimpien ja pienituloisempien osalta vakuutusmaksut maksetaan kokonaan verovaroista.
Kaikista muista kehittyneistä teollisuusmaista poiketen Yhdysvalloissa ei vieläkään tunneta kansallista sairausvakuutusjärjestelmää. Suurimmalle osalle amerikkalaisista palkansaajista ja heidän perheistään ottaa sairausvakuutuksen lakiin perustuen heidän työnantajansa. Lisäksi pienet lapset ja vanhukset kuuluvat kansallisiin Medicaid- ja Medicare-järjestelmiin. Näiden sairausvakuutusjärjestelmien ulkopuolelle ovat kuitenkin jääneet muun muassa miljoonat sellaiset amerikkalaiset, joiden työnantajilta laki ei vaadi vakuutuksen ottamista. Lisäksi muun muassa työttömyys katkaisee käytännössä aina sairausvakuutuksen.
Jo ennen Massachusettesia useat osavaltiot ovat yrittäneet luoda koko väestön kattavaa sairausvakuutusjärjestelmää, mutta yritykset ovat aina kaatuneet poliittisiin riitoihin joissa konservatiivit ovat perinteisesti vastustaneet julkisen vallan puuttumista sairausvakuutuksiin.
Viimeksi kalifornialaiset kaatoivat kansanäänestyksessä vuonna 2004 yrityksen luoda koko osavaltiota koskeva sairausvakuutusjärjestelmä. Kansallisen sairausvakuutusjärjestelmän luomisen romuttuminen poliittisiin riitoihin oli myös yksi Bill Clintonin presidenttikauden suurista epäonnistumisista.